Kirjain kerrallaan -luentosarja Turun pääkirjastolla

UUTINEN | julkaistu: 13.11.2014
Kalenterisauva ajoitti vuotuiset tapahtumat. Piirros Riikka Soininen, Aboa Vetus & Ars Nova

Kirjain kerrallaan -luentosarja esittelee kirjoittamisen ja lukemisen historiaa monesta eri näkökulmasta. Luentosarjan järjestävät Aboa Vetus & Ars Nova -museo ja Turun kaupunginkirjasto. Luennot Turun kaupunginkirjaston Studio-tilassa tiistai-iltaisin klo 18.00. Vapaa pääsy!

18.11. Kansatieteilijä, museonjohtaja (Aboa Vetus & Ars Nova) Johanna Lehto-Vahtera: Torpparin poika August Pyölniittu (18871979) henkisen työn viljelijänä
Paimiolainen August Pyölniittu (1887–1979) oli torpparin poika ja pienviljelijä, jonka valtava tiedonjano teki hänestä hengen viljelijän. Pyölniittu eli naimattomana kahden sisarensa kanssa ja heidän kotinsa on henkilöhistoriallinen museo. Kodissa on myös parin tuhannen niteen kirjasto. August Pyölniittu keskittyi tähtitieteeseen, matematiikkaan, esseekirjoittamiseen ja monenlaisten muistiinpanojen tekemiseen. Hänen kirjallinen jäämistönsä sisältää yli 10 000 sivua, päiväkirjan (otsikolla Imönöp väapo) sivuja kertyi runsaat tuhat. Luennolla kerrotaan Pyölniitun elämästä ja elämänfilosofiasta ja hänen melko yksinäisestä, mutta tyytyväisestä, taipaleestaan oman paikkansa etsijänä.

25.11. TM, HuK Leena Enqvist: Oppia ja hengenravintoa naisille: kirjat ja lukeminen birgittalaisluostareissa myöhäiskeskiajalla
Kirjat ja lukeminen olivat tärkeä osa keskiaikaisten luostarien jokapäiväistä elämää. Esitelmässä tarkastellaan tätä teemaa birgittalaisnunnien näkökulmasta. Mihin nunnat tarvitsivat kirjoja, ja millaisia kirjoja luostarissa oli? Mitä tiedämme kirjoista ja lukemisesta birgittalaisyhteisöissä? Esimerkkiluostareina ovat englantilainen Syon Abbey ja ruotsalainen Vadstena, mutta esitelmässä sivutaan myös Naantalin luostaria.

2.12. Tähtitieteen dosentti (Turun yliopisto) Hannu Karttunen: Mitä aika on ja miten sitä mitataan?
Ymmärrämme käytännössä, mitä aika on, mutta kuka osaa määritellä sen täsmällisesti? Aikaan liittyy oikeastaan kaksi hyvin erilaista ongelmaa. Ajanlasku on tapa laskea päiviä ja liittää ne vuodenaikojen kiertoon käytännön tarpeita kuten maanviljelystä varten. Tähän tarkoitukseen laaditut kalenterit ovat yhtä vanhoja kuin kirjoitustaito, ja jopa ennen kirjoitustaitoa on keksitty menetelmiä, joilla vuodenaikojen etenemistä voidaan ennustaa. Toinen ongelma on määrittää, mikä vuorokauden hetki on menossa. Vuosituhansia apuna on käytetty Aurinkoa ja tähtitaivasta, mutta myös erilaisia mekaanisia laitteita jo paljon ennen nykyisiä kelloja. Nykyisin hallitsemme näiden ongelmien ratkaisut hyvin tarkasti, mutta silti mieltä kaivaa kysymys, mitä aika oikein on.

9.12. FM, tohtorikoulutettava (kulttuurihistoria, Turun yliopisto) Reima Välimäki: Kirjoilla on kohtalonsa – erään käsikirjoituksen matka keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa
Keskiaikaiset käsikirjoitukset ovat säilyneet meille monen mutkan kautta, ja käsikirjoitusten omistushistoria on usein matka myös Euroopan kulttuurihistoriaan. Luennolla tarkastellaan yhden käsikirjoituksen, Vatikaanin kirjaston Pal. Lat. 677:n avulla, miten keskiajan ja uuden ajan alun käsikirjoituksia ja kirjoja myytiin, ostettiin ja jopa valloitettiin. Miten Baijerissa kirjoitettu inkvisitiomanuaali päätyi reformoidun vaaliruhtinaan kirjastoon ja sieltä edelleen Vatikaaniin?

RSS syöte