Aboa Vetus & Ars Novan arkeologinen kokoelma siirtyy museon omistukseen

UUTINEN | julkaistu: 13.12.2017

Aboa Vetus & Ars Nova -museossa talletuksena ollut arkeologinen maalöytökokoelma on siirtynyt museon omistukseen. Aboa Vetus & Ars Nova voi jatkossa tutkia ja hyödyntää kokoelmaa entistä monipuolisemmin ja kehittyä arkeologisena museona.

Aboa Vetus & Ars Nova -museon sydän on maanalainen arkeologien esiin kaivama alue. Museoalueen kiinteät muinaisjäännökset: kivitalojen kellarit, seinämät ja kadunpätkät todistavat alueen menneisyydestä. Ne muodostavat myös perustan, jota vasten alueelta löytyneitä esineitä ja muuta arkeologista aineistoa tulkitaan.

Esinekokoelma, joka koostuu Rettigin tontin kaupunkiarkeologisten kaivausten arkeologisista maalöydöistä, on ollut tähän saakka osa Suomen Kansallismuseon ja Museoviraston kokoelmia ja valtion omaisuutta. Aboa Vetus & Ars Nova -museo on säilyttänyt, tutkinut ja esitellyt kokoelmaa tiloissaan. Aboa Vetus & Ars Nova on anonut näiden esineiden siirtoa omiin kokoelmiinsa. Esineluovutusta koskeva sopimus on solmittu 24.11.2017 ja se on voimassa heti. Kokoelma kasvaa myös jatkossa museon toteuttamien arkeologisten kaivausten myötä.

Esinekokoelma käsittää kymmeniä tuhansia löytöjä, jotka ajoittuvat 1200-luvulta 1800-luvulle. Ainutlaatuisen kokoelmasta tekevät sen paikallisuus ja pitkä ajallinen kattavuus.

”Yhtenäisenä kokoelmana esineet kertovat Rettigin tontin tarinaa vuosisatojen ajalta; kissojen luurangot, pienen lapsen nahkakenkä tai käsin veistetty kaarnavene tuovat menneisyyden ihmiset lähelle. Keskiajan keraamisten ja lasisten astioiden avulla voidaan tutkia ruokakulttuuria ja kaupankäyntiä, kun taas uudemmista maakerroksista löytynyt Arabian lautanen liittää tontin osaksi suomalaisen teollisuuden tarinaa”, kertoo museolehtori ja arkeologi Janna Jokela.

Arkeologisen esinekokoelman merkitys on museon toiminnan kannalta tärkeä. Maasta esiin kaivetut esineet muodostavat yhdessä kiinteiden muinaismuistojen ja kaivausdokumenttien kanssa kokonaisuuden, josta vain pieni osa on yleisön nähtävillä, mutta jonka parissa tehdään tutkimusta. Kaikki alueen löydöt linkittyvät muiden turkulaisten kaupunkikaivausten aineistoihin.

Aboa Vetus & Ars Novan strategisena painopisteenä on kehittyä arkeologisena museona, joka tekee ja edistää tutkimusta, luo uusia yleisöarkeologian toimintamalleja ja tekee tutuksi arkeologian työmenetelmiä.

Museon tavoitteena on vahvistaa alueesta kertovan aineiston roolia kulttuuriperintönä ja asettaa uusia kysymyksiä hallussaan olevan aineiston pohjalta. Mikä on aineiston merkitys Turun ja Suomen historian tutkimukselle? Ketkä kokevat sen omaksi kulttuuriperinnökseen? Minkälaisia ovat arkeologisen aineiston esittelyn tulevaisuudenkuvat? Suurena kysymyksenä nousee esiin se, mitä museo voi tehdä alueen menneisyyden hyväksi.

1500-luvun partamiehenkannun pala, saksassa valmisetettua kivisavikeramiikkaa. Kuva: Jari Nieminen.
1500-luvun partamiehenkannun pala, saksassa valmisetettua kivisavikeramiikkaa. Kuva: Jari Nieminen.
Lyijyinen ankkuririipus 1400-luvulta. Löytö viime kesän kaivauksilta. Kuva: Jari Nieminen.
Lyijyinen ankkuririipus 1400-luvulta. Löytö viime kesän kaivauksilta. Kuva: Jari Nieminen.
Kupariseoksesta valmistetut pisetit ovat harvinainen löytö keskiajalat. Löytö museon arkeologisilta kaivauksilta vuonna 2013. Kuva: Ilari Aalto.
Kupariseoksesta valmistetut pisetit ovat harvinainen löytö keskiajalat. Löytö museon arkeologisilta kaivauksilta vuonna 2013. Kuva: Ilari Aalto.
Konsulinnan kellarista löytyneitä Porla-pulloja 1920- tai 1930-luvulta. Lasipullot ovat sisältäneet radioaktiivista vettä, 1900-luvun alun terveystuotetta. Kuva: Kim Krappala.
Konsulinnan kellarista löytyneitä Porla-pulloja 1920- tai 1930-luvulta. Lasipullot ovat sisältäneet radioaktiivista vettä, 1900-luvun alun terveystuotetta. Kuva: Kim Krappala.
Tämä kissa asui museon alueella 1500-luvulla. Luita tutkimalla on selvinnyt sen olleen nuori kissa. Kuva Jari Nieminen.
Tämä kissa asui museon alueella 1500-luvulla. Luita tutkimalla on selvinnyt sen olleen nuori kissa. Kuva: Jari Nieminen.
Vuonna 1994 löytynyt kissan luuranko 1500-luvulta. Kuva: Jari Nieminen
Vuonna 1994 löytynyt kissan luuranko 1500-luvulta. Kuva: Jari Nieminen
Nahkainen lapsen kenkä keskiajalta. Kuva: Ulla Clerc.
Nahkainen lapsen kenkä keskiajalta. Kuva: Ulla Clerc.
Konsulinnan Hämeenkadun puoleisen jalkakäytävän alta löytyi arkeologisesti harvinainen lelulöytö. Täplikäs koirafiguuri on valmistettu punasavesta ja sillä on leikitty löytöyhteytensä perusteella 1700-luvulla tai 1800-luvun alussa. Kuva: Kim Krappala.
Konsulinnan Hämeenkadun puoleisen jalkakäytävän alta löytyi arkeologisesti harvinainen lelulöytö. Täplikäs koirafiguuri on valmistettu punasavesta ja sillä on leikitty löytöyhteytensä perusteella 1700-luvulla tai 1800-luvun alussa. Kuva: Kim Krappala.
Fajanssia 1700-luvulta. Kuva Kim Krappala.
Fajanssia 1700-luvulta. Kuva Kim Krappala.

RSS syöte