Kaksi kokoelmaa: Ehrnrooth/Koivurinta

Ars Nova
14.9.−31.10.2009
Arno Rafael Minkkinen: Fosters pond
Arno Rafael Minkkinen: Fosters pond, 2000. Carl Gustaf Ehrnroothin kokoelma.

Aboa Vetus & Ars Novassa avautuva Kaksi kokoelmaa on vuoropuhelu kahden taidekokoelman – Matti Koivurinnan säätiön ja Carl Gustaf Ehrnroothin – välillä. Molemmat kokoelmat ovat saaneet alkunsa yksityishenkilön kiinnostuksesta nykytaidetta kohtaan. Kiinnostus on keräilyn edetessä muuttunut intohimoksi, jonka tuloksena on syntynyt kaksi monipuolista ja merkittävää taidekokoelmaa.

Yksityinen taiteen keräily sai maassamme alkunsa jo 1800-luvulla ja yleistyi 1900-luvun kuluessa. Useimmat oman taidekokoelman kartuttajat ovat miehiä. Monista yksityisistä taidekokoelmista on tullut merkittäviä taidemuseoiden alkuunpanijoita. Taiteen kerääjä kertoo valinnoillaan näkemyksensä siitä, mikä on merkittävää taidetta. Tämä näkemys voi olla persoonallinen puheenvuoro tai yleistä taidemakua myötäilevä valinta. Matti Koivurinta ja
Carl Gustaf Ehrnrooth ovat kumpikin olleet erityisen kiinnostuneita aikalaistaiteesta sekä kansainvälisesti että kotimaassa.

Kauppaneuvos Matti Koivurinnan alkuun saattama kokoelma on nykyisin Matti Koivurinnan säätiön omistuksessa ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon kokoelmana, jota kartutetaan jatkuvasti. Carl Gustaf Ehrnrooth on kerännyt taidetta noin kahdenkymmenen vuoden ajan.

Kahden kokoelman teokset mahdollistavat katsojalle kiinnostavien taidehistoriallisten vertailujen tekemisen. Näyttelykonsepti houkuttelee eri taiteilijasukupolvet dialogiin keskenään ja tuo samalla mielenkiintoisella tavalla esiin kahta eri sukupolvea edustavan keräilijän taidekäsitykset. Näyttely ikään kuin ottaa museokävijää kädestä kiinni ja osoittaa taidehistoriallisia kehityslinjoja. Näyttelykokonaisuudessa ei ole yhtä keskeistä tekniikkaa, joka sellaisenaan nousisi esille ylitse muiden, joskin maalaustaide ja valokuva ovat vahvasti läsnä. Ripustuksessa Matti Koivurinnan säätiön teokset näyttäytyvät voimakkaan värikylläisinä muodostaen kontrastin Carl Gustaf Ehrnroothin kokoelman niukkaeleisyydelle.

Matti Koivurinnan säätiön kokoelma

Matti Koivurinnan säätiön kokoelmassa on monia nykytaiteen klassikkoja. Kokoelma sisältää maalauksia taiteen suurnimiltä kuten Pablo Picassolta, David Hockneylta ja Antoni Tàpiesilta, jotka vievät meidät aina modernin taiteen alkulähteille asti. Robert Rauschenbergin, Alexander Calderin ja Joseph Albersin kaltaiset taiteilijat edustavat länsimaisen modernismin kärkinimiä, joiden katsotaan vaikuttaneen voimakkaasti taidehistoriallisten tyylisuuntien kehitykseen. Kaksi kokoelmaa -näyttely täyttää museovieraiden toiveen saada tutustua Matti Koivurinnan säätiön kokoelmaan laajemmassa mittakaavassa.

Näyttelyä varten valituissa Matti Koivurinnan säätiön teoksissa on figuratiivinen pohjavire. Teoksia yhdistää myös värikylläisyys sekä silmiinpistävä narratiivinen aspekti. Antori Tàpiesin teos Écritures murales (Seinäkirjoituksia), Valerio Adamin Scenario - Viaggio in treno (Käsikirjoitus - Junamatka), David Hockneyn Afternoon Swimming (Iltapäiväuinti) tai Kauko Lehtisen Juhannustyttö puhuttelevat katsojaa niin tarinallaan kuin voimakkaalla väri-ilmaisullaankin.

Carl Gustaf Ehrnroothin kokoelma

Ehrnroothin pohjoismaiseen ja suomalaiseen taiteeseen keskittyvä kokoelma esittelee tiukasti perusteltua keräämistä, jonka laatu on korkea. Kokoelmassa esittäytyvät suomalaisen ei-esittävän taiteen kanonisoidut nimet kuten Lars-Gunnar Nordström, Juhana Blomstedt ja Matti Kujasalo, mutta kokoelmassa on vahvasti läsnä myös nuoremman taiteilijasukupolven ääni. Jälkimmäistä edustaa Joonas Ahlava, jonka minimalistinen valokuvatriptyykki näyttelyssä nähdään.

Ehrnroothin kokoelmassa valokuva on edustettuna sellaisten mestarien kuten Arno Rafael Minkkisen ja Martin Liebscherin kautta. Liebscher on menestynyt saksalainen valokuvaaja, joka Minkkisen tavoin toimii itse teostensa mallina: tarkemmalla silmäyksellä hänen valokuvateoksensa tokiolaisesta konserttisalista paljastaa, että taiteilija esittää kaikkia kuvan rooleja.

Dialogi Matti Koivurinnan säätiön ja Carl Gustaf Ehrnroothin kokoelman välillä on antoisa ja sisältää monia ajatuksia herättäviä kontrasteja. Nämä kaksi kokoelmaa täydentävät luontevasti toisiaan ja luovat keskinäisiä jännitteitä.

Bernar Venet: Two Indeterminate lines, 1997. Carl Gustaf Ehrnroothin kokoelma.
Ulla Rantanen: Lyhyt elämä, 2006. Matti Koivurinnan säätiön kokoelma.
David Hockney: Iltapäiväuinti, 1979. Matti Koivurinnan säätiön kokoelma.