Näyttelytiedotteet

Turku Biennaali 2011 – Mielen kuvioita
10.6.–9.10. Aboa Vetus & Ars Nova

Aboa Vetus & Ars Nova -museo ja sen taustayhteisö Matti Koivurinnan säätiö aloittivat säännöllisten Turku Biennaalien järjestämisen vuonna 2003. Turku Biennaali on nykytaiteen näyttely, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen uusia, mielenkiintoisia teoksia ajankohtaisilta taiteilijoilta. Vuonna 2011 Turku Biennaaliin osallistuu yhdeksäntoista taiteilijaa, jotka ovat kotoisin eri puolilta Eurooppaa sekä Venäjältä. Heidät on valinnut kansainvälinen kuuden kuraattorin ryhmä. Nyt avattava biennaali onkin luonteeltaan kansainvälisempi kuin koskaan. Näyttely myös jatkaa historiaansa merkittävänä suomalaisen, eurooppalaisen ja venäläisen nykytaiteen esittäjänä.

Vuoden 2011 Turku Biennaalin teemana on Mielen kuvioita. Teema tavoittelee ajatusta ja ajatuksen polveilevaa kulkua ihmisen mielessä. Se kutsuu taiteilijoita käsittelemään mietteitä ja aatteita; ikuisia ajatuksia aatehistoriassa tai välähdyksiä tästä päivästä. Teema on vienyt taiteilijat tutkimusmatkalle sekä oman mielensä syövereihin, historian ajatusmalleihin että ajan ja tilan käsityksiin. Monissa näyttelyn teoksissa sanat ja kieli saavat aikaan uudenlaisia ilmaisumuotoja. Näyttelyssä on teoksia monipuolisesti esinesommitelmista, videoinstallaatioista, piirroksista ja kollaaseista käsite-, performanssi- ja valokuvataiteeseen ja jopa langoista ommeltuihin omakuvallisiin teoksiin. Jälleen kerran useat teokset kommentoivat näyttelypaikkaa; Rettigin palatsin arkkitehtuuria ja historiaa.

Tämänkertaisessa biennaalissa Aboa Vetus & Ars Nova -museo halusi näyttelyn järjestäjänä tarkastella myös kuraattorin työtä. Eri maissa työskenteleville taiteentuntijoille tarjottiin mahdollisuus valita näyttelyyn osallistuvat taiteilijat. Kuusi kuraattoria kutsuttiin mukaan Suomesta, Ruotsista, Venäjältä, Espanjasta ja Italiasta ja näyttelystä on muotoutunut rajoja rikkova kollaboraatio, joka täyttää museon näyttelykerrokset syvällisillä ja haastavilla teoksilla. Aiempiin biennaaleihin taiteilijat on valittu avoimella portfolio-haulla.

Museonjohtaja Anu Liivak taidemuseo Kumusta valitsee yhden näyttelyn taiteilijoista vuoden 2011 Turku Biennaalin voittajaksi ja hänet palkitaan 5000 euron suuruisella rahapalkinnolla. Turku Biennaali -palkinnon saaja julkistetaan kesäkuun 21. päivänä. Myös yleisö saa äänestää suosikkiteostaan. Yleisöäänestys on käynnissä Turun päivään 18.9. saakka, ja sen voittaja saa 1 000 euron palkinnon.

Turku Biennaaliin liittyy mittava oheisohjelma, joka sisältää taiteilijatapaamisia, näyttelyvierailuja ja yleisöluentoja, joissa pohditaan näyttelyn teemaa monista eri lähtökohdista. Näyttelyvieraskierrokset järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin yleisöopastuksen yhteydessä. Opastettu kierros alkaa klo 11.30 Aboa Vetuksesta ja näyttelyvieras liittyy kierrokselle mukaan klo 12.15 ryhmän siirtyessä Ars Novaan. Mukaan pääsee museolipun hinnalla. Kierroksen kokonaiskesto on 1,5 tuntia.

Taiteiden yönä 18.8. antaudutaan performanssitaiteen vietäväksi, jolloin museossa nähdään usean suomalaisen performanssitaiteilijan esityksiä. 28. syyskuuta Aboa Vetus & Ars Nova järjestää teemanäyttelyitä tarkastelevan seminaarin. Turku Biennaalin oheisohjelma sekä muuta tietoa näyttelystä ja taiteilijoista löytyy Turku Biennaalin internetsivuilta www.turkubiennaali.fi.

Turku Biennaaliin liittyy myös lasten ja nuorten taidekilpailu Turku Energia Biennaali Junior, jonka voittajien työt ovat esillä Turku Biennaalin päättymisen jälkeen museon Omatila-galleriassa sekä verkkonäyttelyssä.

Turku Biennaaliin liittyy myös julkaisu, joka sisältää esittelytekstit taiteilijoista ja teemalliset esseet jokaiselta kuraattorilta. Artikkelien kirjoittajat ovat Carl Abrahamsson, Milou Allerholm, Thomas Anderberg, David Armengol, Haizea Barcenilla, Laura Barreca, BBB Johannes Deimling, John Gayer, Vincenzo Latronico, Johanna Lehto-Vahtera, Maria Lind, Kathrin Meyer, Aaron Moulton, Alan Prohm, Giuseppe Signorin, Rebecka Thor, Olesya Turkina, Olaf Val, Elena Kolovskaya, Milovan Farronato, Martí Manen, Magdalena Malm ja Patrik Söderlund. Ulkoasun on suunnitellut Pera Salminen/ Takakirves.

Turku Biennaalin ajan museo on avoinna joka päivä klo 11–19. Poikkeuksena juhannus, jolloin museo on suljettuna torstaista 23.6. klo 16 alkaen –26.6. Taiteiden yönä 18.8. museo on auki klo 24 asti.

Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011, tervetuloa Turku Biennaaliin!

Lehdistökuvia Turku Biennaalin teoksista on internetsivujemme kuvapankissa osoitteessa http://www.aboavetusarsnova.fi/tiedotusvalineet/kirjaudu. Sivulle voi kirjautua tunnuksella press ja salasanalla 42niki.

Turku Biennaalin kuraattorit vuonna 2011

IC-98 - Visa Suonpää ja Patrik Söderlund
Turussa toimiva taiteilijatyöryhmä, vuoden 2009 Turku Biennaalin voittaja

Magdalena Malm
Tukholmassa toimivan Mobile Art Productionin johtaja

Elena Kolovskaya
Pietarissa toimivan Pro Arte -säätiön johtaja

Martí Manen
Tukholmassa työskentelevä espanjalainen vapaa kuraattori

Milovan Farronato
Milanossa toimivan Viafarini -gallerian taiteellinen johtaja

Turku Biennaalin taiteilijat vuonna 2011

Daniel Andersson (s. 1976)
asuu ja työskentelee Tukholmassa

Daniel Andersson on lähestynyt Mielen kuvioita -teemaa kuoleman näkökulmasta. Taiteilijan pääkallosarjat luovat vaikutelman elämän katoavaisuudesta ja kuoleman tinkimättömästä läsnäolosta. Pääkallojen koristelu jalometalleilla ja kuivatuilla kukilla kulkee hyvin varovasti välittömän tulkintamme piiriin paljastaen kuoleman kauneuden.

Daniel Andersson valmistui kuvataiteiden maisteriksi Konstfackin yliopiston taiteen, käsityön ja designin laitokselta Tukholmassa, ja lisäksi hän opiskeli Lahden muotoilu- ja taideinstituutissa. Vuonna 2006 hän vastaanotti Hasselblad Victorin jäsenyyden. Taiteilijan viimeisimpiä näyttelyitä ovat muun muassa Nordic Darkness – Kristinehamnin taidemuseo (2011), Cut - Gallery Crystal, Tukholmassa (2010), sekä Useless Productions, USF Gallery, Bergenissä (2010). Andersson on myös ollut taiteilijaresidenssissä Location Onessa, New Yorkissa.

Thom Vink (s. 1965)
asuu ja työskentelee Turussa ja Alankomaissa

Thom Vink lähestyy ympäröivää maailmaa ymmärtääkseen sen arkkitehtuuria orgaanisena prosessina. Teoksissaan hän hyödyntää kiehtovia metodeja: Hän tutkii abstraktin taiteen muotoja, biologisia rakenteita, fyysisiä, havaittavia ilmiöitä sekä kirjoitettuja ja kirjoittamattomia kertomuksia. Vanhat tietosanakirjat ovat taiteilijalle vahva inspiraation lähde. Nämä kompaktit tietopaketit esittävät kiistattomia totuuksia ja ovat usein salaperäisesti kuvitettuja tai sisältävät kiehtovia kaavioita. Tarkasti valikoimalla ja järjestelemällä uudelleen näitä kuvia, Vink muuttaa niiden estetiikkaa ja luo niille uusia merkityksiä.

Thom Vink syntyi Leidenissa ja valmistui Royal Academy of Artista Haagissa vuonna 1990. Hän viettää suurimman osan vuodesta asuen ulkomailla, vaikka työskentelee pääasiassa Suomessa. Hänen viimeisimpiin näyttelyihinsä lukeutuu Moth House (2010, Stroom, Center for Visual Art and Architecture) Haagissa Alankomaissa.

Essi Kausalainen (s. 1979)
asuu ja työskentelee Helsingissä

Performanssitaiteilijana Essi Kausalainen käyttää omaa kehoaan ja sen kokemuksia työnsä lähtökohtana ja sisältönä. Teoksissaan hän tutkii olemassaoloamme maailmassa, meitä ympäröivän todellisuuden jäsentämistä sekä sen hallitsemista. Keskittymällä johonkin näennäisesti merkityksettömään yksityiskohtaan Kausalainen ilmentää jotain keskeistä suhteestamme maailmaan. Tavanomaisilla asioilla – värikynillä, hedelmillä, kukilla – hän yhdistää performanssinsa arkielämään kutsuen katsojan mukaansa kummastelemaan ihmisenä olemisen arvoituksellisuutta.

Essi Kausalainen on opiskellut performanssitaidetta ja sen teoriaa Turun Taideakatemiassa. Hän on esittänyt sooloperformansseja Suomessa ja lukuisilla kansainvälisillä performanssifestivaaleilla viidessätoista eri maassa. Hänellä on ollut kuusi yksityisnäyttelyä Suomessa ja Ruotsissa.

Cia Rinne (s. 1973)
Asuu ja työskentelee Berliinissä

Cia Rinne on taiteilija ja runoilija. Hän syntyi Ruotsissa ja varttui Saksassa, jonka jälkeen hän asui yli kymmenen vuotta Suomessa sekä sittemmin Tanskassa. Taiteilija kirjoittaa usealla kielellä luoden ainutlaatuisen, kultivoituneen, herkän, välittömän ja visuaalisen runotyylin. Rinteen esinelähtöiset installaatiot ovat näkökulmaltaan kapeita ja tiukkoja, mutta valaisevat niin materiaalisella kuin käsitteelliselläkin tasolla laajaa luovan ajattelun kenttää.

Cia Rinne opiskeli filosofiaa, historiaa ja kieliä Frankfurtin, Ateenan ja Helsingin yliopistoissa. Yksi hänen viimeisimmistä käsitteellisistä töistään on Night Calendar (yhteistyössä Antonio Scarponin kanssa, ISCP, New York 2010) ja hänen julkaisujaan ovat zaroum (2001), internet-teos archives zaroum (2008), kirja notes for soloists (OEI Editör, Tukholma 2009), sekä ääniteos sounds for soloists (yhteistyössä Sebastian Eskildsenin kanssa 2010).

Magnus Bärtås ja Hyun-Jin Kwak (s. 1962 ja 1974)
asuvat ja työskentelevät Tukholmassa

Viimeaikaisissa teoksissaan Magnus Bärtås ja Hyun-Jin Kwak tutkivat tiettyä tilaa ja mielenmaisemaa, niiden tarkoitusta, historiaa, sekä symbolista ja poliittista merkitystä. Käydessään Reggio Emilian kaupungissa Italiassa he löysivät näennäisesti hylätyn, pahasti rapistuneen talon. He pääsivät myöhemmin astumaan rakennukseen ja heille paljastui 1500-luvun täydellisillä seinä- ja kattomaalauksilla koristeltu venetsialainen palatsi, joka oli suurimmalta osin muuttunut roskien täyttämäksi raunioksi. Palatsi ei kuitenkaan ollut hylätty.

Vuodesta 2008 lähtien taiteilijat viettivät palatsissa aikaa dokumentoiden huoneita. He kävivät keskusteluja talossa perheineen asuvan Francescon kanssa ja saivat kuulla tämän pitävän itseään syyllisenä talon rapistuneisuuteen, joka johtuu hänen kyvyttömyydestään irtaantua tavaroistaan. Taiteilijat tutkivat talon historiaa ja siinä asuvan perheen elämäkertaa. Toisaalta heitä kiinnosti normista poikkeavan talon käsitteellinen tarkastelu: Ränsistynyt palatsi haastaa kaupungin rakenteen niin arkkitehtonisesti kuin sosiaalisestikin. Talosta kehkeytyi lähes arkeologinen tutkimusalue, mistä kulttuurikerrokset on kaivettavissa esiin ja useat rinnakkaiset kertomukset tulevat mahdollisiksi.

Eri tekniikoita käyttämällä italialainen palatsi sovitetaan entiseen Rettigin palatsiin Turussa, ja näin ollen kaksi yksityisomistuksessa ollutta palatsia kohtaavat toisensa. Magnus Bärtås tutkii videoteoksessaan italialaisen palatsin tilaa ja sijaintia. Teoksessa edetään kerran niin ylevän huoneen seinämaalauksessa olevasta akaasiapuun yksityiskohdasta aina Reggio Emilian pääaukiolle, jossa kasvaa samanmuotoinen akaasiapuu. Hyun-Jin Kwak kuvaa rakennusta fyysisenä ja henkisenä tilana kahdessa suurikokoisessa valokuvassa sekä videossa.

Magnus Bärtås on taiteilija, kirjailija ja kuvataiteen professori Konstfackissa,Tukholmassa, ja työskentelee tekstin, videon, esineiden ja installaatioiden kanssa. Hänen lopputyönsä You Told Me – Work stories and video essays tutkii kerronnallisia malleja nykytaiteessa sekä videoesseitä, ja se julkaistiin vuonna 2010.

Hyun Jin-Kwak, syntyisin Etelä-Koreasta, valmistui Soulin Hong-Ikin yliopistosta ja suoritti kuvataiteen maisterin tutkinnon Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 2005. Kwakin yksityisnäyttelyitä on pidetty Tukholman kulttuuritalolla sekä Uppsalan taidemuseossa. Hänen töitään on ollut esillä näyttelyissä kuten Void of Memory, Platform Seoul, Ny Nordisk Fotografi Hasselblad Center, Nordic Cut Art Pavillion Zagrebissa.

Magdalena Dziurlikowska (s. 1975)
asuu ja työskentelee Tukholmassa

Teoksessaan Salainen elämäni Magdalena Dziurlikowska tutkii itseään kriittisesti taiteilijana ja vertailee elämäänsä rikkaan naisen salaiseen elämään. Hänen lähestymistapansa on ironinen muttei kuitenkaan kyyninen. Taiteilija ei piiloudu itsensä taakse vaan pikemminkin esittää itsensä totuudenmukaisesti. Kyseessä voi olla vakavamielinen muotokuva tai muokattu omakuva. Dziurlikowskan kertomukset ovat samanaikaisesti rehellisiä ja vääristyneitä osana fiktiivistä tarinaa. Kokonaisuus muuttuu peilien kanssa leikittelyksi, jossa kaksi rinnakkaista todellisuutta ilmentyvät taiteilijan monien roolien kautta.
Thomas Anderberg

Magdalena Dziurlikowska syntyi Varsovassa, ja hän on taiteilija sekä taidekriitikko. Hän suoritti kandidaatintutkintonsa Tukholman yliopistossa ja maisterivaiheen opinnot Konstfackissa, Tukholman taideteollisessa korkeakoulussa. Kriitikkona hän on kirjoittanut lehtiin Sydsvenska Dagbladet, Göteborgs-Posten sekä taidejulkaisuihin kuten Paletten, Konstnären ja Konstperspektiv. Vuosina 2006–2010 Dziurlikowska työskenteli taidekriitikkona kansalliselle päivittäissanomalehdelle Expressen.

Kajsa Dahlberg (s. 1973)
asuu ja työskentelee Malmössä

Kajsa Dahlberg syntyi Göteborgissa ja opiskeli Malmön Taideakatemiassa. Kirjateoksessaan Oma huone/Tuhat kirjastoa hän seurasi Virginia Woolfin teoksen A Room of One's Own,1929 (Oma huone) ruotsinkielisten, yksittäisniteiden kohtaloita. Dahlberg lainasi kirjoja sadoista yleisistä kirjastoista ympäri maata ja huomasi, että jokainen nide oli uniikki: muistiinpanot, riipustukset ja jopa muutama lukijoiden jättämä klemmari tekevät kustakin kirjasta ainutlaatuisen.

Dahlberg tallensi nämä anonyymit jäljet keräämällä ne yhteen ja tekemällä niistä kirjan, josta otettiin tuhannen niteen painos. Dahlbergin kirja sisältää Woolfin alkuperäistä tekstiä ja sivuille taiteilija on kopioinut kaikki kirjastokappaleiden sivuilta löytämänsä merkinnät ja alleviivaukset yli viideltäkymmeneltä vuodelta.

Tatiana Akhmetgalieva (s. 1983)
asuu ja työskentelee Pietarissa

Kuiskaus -sarja koostuu useista ommelluista teoksista, jotka muistuttavat omakuvia. Jokaisella kangaspohjalla taiteilijan kasvot esitetään erilaisissa tilanteissa. Ne liittyvät yhteen lankojen avulla ja lopputuloksena on kokonaisuus, sisäinen tila. Yhden teoksen kuvaamilla kasvoilla näemme äärimmäistä jännittyneisyyttä, toisessa päättäväisyyttä, kolmannessa rajatonta riemua ja neljännessä äänettömän huudon. Viides esittää ujoutta, kuudes yllätystä ja protestia… On kuin teoksissa useat sisäiset ”itset” kävisivät vuoropuhelua väitellen ja keskustellen nykyhetken tilanteesta. Niistä heijastuu sisäinen kamppailu, jokapäiväisen elämän vallankumous, sillä jokainen päivä on taistelu hyvän ja pahan välillä.

Monumentaalisissa installaatioissaan Tatiana Akhmetgalieva käyttää lankaa, jolla hän kirjailee suurikokoisille kangaspohjille. Taiteilija on edistänyt tarmokkaasti ompelutekniikkaansa perinteisen maalauksen sijaan. Akhmetgalieva on valmistunut Pietarin valtiollisesta taideteollisesta akatemiasta (State Academy of Arts and Industry), osallistunut useisiin näyttelyihin ja ottanut osaa START-ohjelmaan vuonna 2009 Winzavodin Nykytaiteen keskuksessa. Vuonna 2011 hänellä oli yksityisnäyttely Incubator myös Helsingissä.

Elena Gubanova ja Ivan Govorkov (s. 1960 ja 1949)
asuvat ja työskentelevät Pietarissa

Ivan Govorkov syntyi Leningradissa ja Elena Gubanova Ylianovskissa, Venäjällä. He molemmat valmistuivat Pietarin Kuvataideakatemiasta. Vuodesta 1990 lähtien he ovat työskennelleet yhdessä ja pitäneet yhteisnäyttelyitä tuottaen taideteoksia, maalauksia ja grafiikkaa sekä videotaidetta ja veistoksia.

Pietarin Kuvataideakatemia on venäjän konservatiivisempia taideoppilaitoksia, jossa opiskeltuaan taiteilijat halusivat astua akateemisten piirien ulkopuolelle ja aloittivat työskentelyn usean mediumin parissa. He alkoivat työstää suuria geometrisia abstraktioita, paikkasidonnaisia projekteja ja teoksia, joissa yhdistyvät venäläinen ikonografia ja moderni abstraktio. Turku Biennaali 2011 -näyttelyyn taiteilijat osallistuvat teoksellaan Akateeminen graffiti. Sen ylevällä tyylillä tehdyt piirrokset tuovat mieleen renessanssin kuvakielen. Gubanovan ja Govorkovin eloisa ilmaisu synnyttää uudenlaisen graffitin, jolla taiteilijat peittävät näyttelytilojensa seiniä.

Alexander Gurko (s. 1976)
asuu ja työskentelee Kasselissa

2-BITTINEN LASKURI on digitaalinen elektroninen laite, joka laskee suljetussa piirissä nollasta kuuteentoista (2 bittiä binäärijärjestelmässä). Teoksen tarkoituksena on tuoda esiin binäärijärjestelmän toiminta-ajatus yksinkertaisimmillaan. Binäärijärjestelmä perustuu yksinkertaiseen logiikkaan, joka hyödyntää vain kahta vakiota, OIKEA ja VÄÄRÄ, saadakseen aikaan monimutkaisia järjestelmiä. Digitaalinen teknologia perustuu mahdollisuuteen kuvata näitä vakioita = ON- ja OFF-tila, ja niiden operoimista kytkimien avulla. Perinteiset kommunikaatiojärjestelmät ja ensimmäiset tietokoneet rakennettiin hyödyntämällä juuri releiden toimintaperiaatetta.

2-BITTISESSÄ LASKURISSA Alexander Gurko on rakentanut uudelleen yhden näistä puhelinkeskuksista tehdäkseen digitaalisen laskurin. Teknologiaa hyödyntämällä hän luo sekä visuaalisen että akustisen kokemuksen.

Alexander Gurko syntyi Ukrainassa ja opiskeli siellä teollista muotoilua, jonka jälkeen hän työskenteli Venäjällä graafisena suunnittelijana. 2000-luvun puolella Gurko opiskeli Saksassa Kasselin kuvataideakatemiassa ja parhaillaan hän erikoistuu mediataiteeseen Kölnin taideakatemiassa.

Ana García-Pineda (s. 1983)
asuu ja työskentelee Barcelonassa

Viime aikoina García-Pineda on työstänyt julkaisuaan Máquinas y maquinaciones, joka on kokoelma keksintöjä, tehtäviä ja tavoitteita, jotka voisivat ehkäistä jokapäiväiset tragediamme. Taiteilijan esittämät hypoteesit ovat samanaikaisesti mahdottomia todistaa tai kiistää. Ana García-Pineda käsittelee taiteessaan suuria, ”kiellettyjä” teemoja kuten elämää, kuolemaa ja rakkautta. Vuoden 2011 Biennaalia varten hän on toteuttanut sanainstallaation nimeltä Sata kertaa kyllä.

Ana García-Pineda on valmistunut Barcelonan kuvataiteiden tiedekunnasta ja jatkanut opintojaan Berliinissä. Hänellä on ollut yksityisprojekteja sekä yhteisnäyttelyitä kuten I Will Not Throw Rocks Lontoossa ja Cosmopolitan Barcelona New Yorkissa. Yhdessä Haizea Barcenillan kanssa García-Pineda on perustanut Damas-kollektiivin. Vuonna 2006 hän sai Incubadora-avustuksen toteuttaakseen Tácticas de combate projektinsa.

Rubén Grilo (s. 1981)
asuu ja työskentelee Barcelonassa ja Amsterdamissa

Rubén Grilo on kiinnostunut esineiden ja kuvien kaksoisroolista toisaalta todellisina objekteina konkreettisessa asiayhteydessä ja toisaalta kulttuurisidonnaisina merkkeinä tai symboleina. Grilo kyseenalaistaa ja kysyy: Mitä pinta kertoo meille asioista? Taiteilijan teokset sisältävät sekä käsitteellisiä että kerronnallisia elementtejä. Grilon teoksissa liikutaan nonverbaalisten merkitysten ja väistämättömän kuvatunnistuksen absurdissa välimaastossa. Niissä tutkitaan visuaalista tietoa ja semioottisia kokonaisuuksia sekä sitä miten ne vaikuttavat maailmaan.

Espanjan Lugossa vuonna 1981 syntynyt Rubén Grilo työskentelee tällä hetkellä residenssissä Amsterdamissa (Rijksakademie van Beeldende Kunsten). Hänen viimeisimpiä näyttelyitään ovat En casa (2010, Casa Encendida) Madridissa sekä yksityisnäyttely Here, There, Backward, Forward, Mirror, Hole, Through, Against (2010) Berliinissä.

Job Ramos (s. 1974)
asuu ja työskentelee Barcelonassa

Job Ramos syntyi Olotin kaupungissa Espanjassa ja opiskeli kuvataidetta Barcelonassa. Taiteilijana hän työskentelee videoinstallaatioiden ja objektien sekä valokuvauksen ja äänimaisemien parissa. Hänen töissään liikutaan kriittisyyden ja ironian välimaastossa usein runollista ilmaisua käyttäen.

Job Ramosin tuotanto on ollut esillä useilla arvostetuilla espanjalaisilla taidefestivaaleilla kuten Sonar, Navarroak Festival ja Arco electrónico. Ramosin teoksia on nähty myös kansainvälisissä näyttelyissä, kuten AARA (Bangkok, 2005) Matocana 100 (Santiago Chile, 2007) sekä Konsthall C (Tukholma, 2007). Uransa aikana hän on myös tuottanut Skandinaviaan liittyviä teoksia kuten CD-rom -teoksen Scandinavian soul ja People are dying of boredom.

Ignacio Uriarte (s. 1972)
asuu ja työskentelee Berliinissä

Ensisilmäyksellä katsottuna näkyviin tulee monenlaisten paperille tehtyjen teosten lajitelma: taulukkoja, viivoja, pisteitä ja mustetta. Kullekin paperiarkille tehdyt merkinnät ilmentävät Uriarten käyttämää mekaanista, mutta käsin kirjoitettua kuvakieltä. Kuitenkin yksittäiset piirrokset ovat paljaita ja tyynen ilmeettömiä. Töiden laaja skaala tekee vaikeaksi päätellä, ovatko ne tutkielmia tulevaisuuden projekteja varten, valmiita töitä vai odottaessa tehtyjä raapustuksia.
Aaron Moulton

Ignacio Uriarte syntyi Saksan Krefeldissä ja aloitti työelämänsä taloushallinnossa kunnes päätti siirtyä kuvataiteen uralle. Samalla hän onnistui ottamaan toimiston mukaansa. Toimistotyöhön liittyvät käytännöt ja materiaalit kuten kuulakärkikynät, A4-paperit, Microsoft Excel, Xerox -laitteet ja kirjoitusvihot esiintyvät Uriarten teoksissa. Uriarte on opiskellut audiovisuaalisia taiteita Guadalajarassa Meksikossa (Centro de Artes Audiovisuales).

Giulio Frigo (s. 1984)
asuu ja työskentelee Milanossa

Giulio Frigo antaa muodon monimutkaisille ajatusjärjestelmille. Samalla hänen teoksensa tuottaa katsojalle hallusinaationomaisen tilakokemuksen. Frigon installaatiota voi tarkastella eräänlaisena käsitteellisenä häkkinä, joka on samanaikaisesti hauras ja raju. Taiteilijan tarkoituksena on luoda abstrakteille mielen kuvioille veistoksellinen muoto. HÄKKI-installaatio tasapainoilee aineen ja abstraktion välisellä ohuella nuoralla.

Giulio Frigo syntyi vuonna 1984 Arzignanossa, Vicenzassa. Hän kävi Accademia di Belle Arti di Breran taideakatemiaa Milanossa ja osallistui koulutusohjelmiin Los Angelesissa (UCLA) sekä Pariisissa (ENSBA). Frigo otti myös osaa työpajoihin Domus Academyssa Milanossa ja Fondazione Spinola Banna per l’Arte di Poirinossa lähellä Torinoa. Vuonna 2009 Frigon teoksia oli esillä ryhmänäyttelyissä kuten Emerging Talents (CCCS – Palazzo Strozzina) Firenzessä, Non voltarti adesso (Ca’ Pesaro) Venetsiassa sekä Let’s forget about today until tomorrow (Brown Project Space) Milanossa. Vuonna 2010 hän osallistui Opera2009 -ryhmänäyttelyyn muiden Fondazione Bevilacqua La Masan taiteilijoiden kanssa (Viafarini DOCVA) Milanossa, ja Cometa Rossa -näyttelyyn (Fluxia Gallery) Milanossa.

Sissi (s. 1977)
asuu ja työskentelee Bolognassa

Sissi on italialainen taiteilija, joka työskentelee erilaisten orgaanisten materiaalien ja usein vaatteiden parissa. Hänen teoksiaan voisi kutsua ”kehon peitteiksi” tai pesiksi. Taiteilija tekee veistoksia, installaatioita, valokuvia, piirroksia ja performansseja. Hänen teoksensa ovat esteettisiä kokemuksia, jossa materiaalit, tekniikat, kielet, tarkoitukset ja rakenteet nivoutuvat yhteen: Installaatiot rakennetaan symbolisiksi suojiksi ihmisen ja todellisuuden välille. Veistoksessa Kaikella on paikkansa (Everything has its own place) Sissi punoo yhteen bambua ja luo eräänlaisen suojapaikan, missä myös taiteilijan asut, kehon kotelot, kuvaavat kilpeä yksilön ja ulkomaailman välillä.

Sissi on synytyt ja opiskellut Bolognassa. Hän on osallistunut lukisiin kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin sekä pitänyt monia yksityisnäyttelyitä ympäri maailmaa – Euroopan lisäksi esimerkiksi Tokiossa ja New Yorkissa.

Mauro Vignando (s. 1969)
asuu ja työskentelee Milanossa

Mauro Vignandon biennaaliteoksen ytimenä on monumentaalinen, hylätyksi tullut mainostaulu. Vignando kertoo itse teoksensa taustoista: ”Matkalla Milanosta Chiassoon (Sveitsiin) kohtasin joka kerta samat, käytöstä jo poistetut mainostaulut. Niistä on tullut pysyvä osa maisemaa ja ne muodostavat minimalistisen taiteen kaltaisia rakenteita. Mainostaulut ovat italialaiselle kaupunkimaisemalle luonteenomaisia. Maassa, joka perustuu markkinatalouteen, nämä hylätyt mainostaulut vaikuttavat vastustavan markkinoinnin kautta tapahtuvaa massojen taivuttelua. Päätin jälleenrakentaa yhden näistä entisistä valotauluista ja muuntaa sen taideteokseksi.”
Mauro Vignando

”Kulutusyhteiskunnassa sosiaalinen elämä ei ole elämistä vaan omistamista; spektaakkeli käyttää kuvaa ilmaistakseen mitä ihmiset tarvitsevat ja haluavat. Näin ollen sosiaalisessa elämässä tapahtuu siirtymä omistamisesta ilmenemiseen; nimenomaan kuvan ilmenemiseen.”
Guy Debord

Lisätietoja:

Pamela Andersson
Amanuenssi (ma.)
p. 0207 181 641
pamela.andersson@aboavetusarsnova.fi

Selina Kiiskinen
Tiedottaja
p. 0207 181 639
selina.kiiskinen@aboavetusarsnova.fi
 

Fanta Régina Nacron lyhytelokuvia Takkahuone-galleriassa
21.4.–29.5.2011

Aboa Vetus & Ars Nova esittelee kolme lyhytelokuvaa Burkina Fasosta, Länsi-Afrikassa sijaitsevasta sisämaavaltiosta. Palkittu ohjaaja Fanta Régina Nacro (s. 1962) on opiskellut elokuvaa sekä Burkina Fasossa että Pariisissa ja on yksi maansa ensimmäisistä elokuvaohjaajina työskentelevistä naisista. Vuonna 1993 hän perusti oman tuotantoyhtiönsä Les Films du Défin, joka sijaitsee Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa. Fanta Régina Nacron lempeän humoristiset kuvaukset afrikkalaisten ihmisten arjesta ottavat hienovaraisesti kantaa mm. naisten asemaan, tasa-arvoon ja Afrikan vaikeaan AIDS-ongelmaan.

Bintou 2001
Bintou, kolmen lapsen äiti Ouagadougousta, päättää vastoin miehensä Abelin tahtoa lähettää heidän tyttärensä kouluun. Sitä varten hänen pitää kuitenkin ansaita rahaa... Elokuva on moderni, humoristinen kertomus naisten ja miesten välisestä arvonannosta sekä kannanotto tasa-arvoisesta oikeudesta koulutukseen ja työhön. Bintou kuuluu Fanta Régina Nacron ”Mama Africa”-sarjaan. Fespaco (Ouagadougoussa kahden vuoden välein järjestettävä elokuva- ja televisiofestivaali) palkitsi sen parhaana lyhytelokuvana vuonna 2001.

Le Truc de Konaté (Konatén lahja) 1998
Diénéba on lähdössä kaupungista takaisin kotikyläänsä. Hänen serkkunsa Salif hyvästelee hänet ja antaa lahjoja vietäväksi kylässä asuville sukulaisille: kolapähkinöitä, kangastilkkuja ja ehkäisyvälineitä. Kylään palattuaan Diénéba jakaa lahjat ja lupaa miehelleen upean lahjan yöllä. Illalla hän antaa miehelleen lahjaksi kondomin. Konaté raivostuu ja kieltäytyy käyttämästä ”hattua omassa talossaan”. Diénéba ei kuitenkaan taivu. Konaté hakee lohtua rakastajaltaan, mutta huomaa tulleensa impotentiksi. Hän etsii ratkaisua ystäviltään ja viimein kansanparantajalta. Parantaja tulkitsee Konatélle henkien antaman viestin: hän saa miehisyytensä takaisin vasta löydettyään puun, joka kantaa ”outoa hedelmää”, kondomia. Konaté lähtee etsimään taianomaista puuta.

Puk Nini 1995
Ouagadougou'un saapuu eräänä päivänä kaunis senegalilainen kurtisaani Astou, joka kantaa mukanaan maansa naisten koko viehätysvoimaa. Hän vetää miehiä vastustamattomasti puoleensa. Vauras hammaslääkäri Salif viettää yksitoikkoista avioelämää ja sortuu Astou’iin monien muiden tavoin. Hänen vaimonsa Isa päättää ottaa yhteen kilpailijattarensa kanssa, mutta naiset pääsevät kuitenkin nopeasti yhteisymmärrykseen: Astou perehdyttääkin Isan miesten hullaannuttamisen ja taskujen tyhjentämisen taitoihin.

Burkina Faso – afrikkalaisen elokuvan köyhä suurvalta

Aboa Vetus & Ars Nova järjestää Fanta Régina Nacron näyttelyn yhteydessä luentotilaisuuden keskiviikkona 4.5. klo 17.30. Yhteiskuntatieteiden tohtori ja mediatutkija Mari Maasilta luennoi länsiafrikkalaisen Burkina Fason elokuvakentästä. Burkina Fasosta on tullut suuri määrä elokuvia ja elokuvaohjaajia, vaikka se on yksi maailman köyhimmistä maista. Burkina Fasossa on myös 1960-luvulta lähtien järjestetty kansainväliset afrikkalaisen elokuvan festivaalit, aiemmin kuin missään muussa Afrikan maassa.

ARS 11 on esillä Nykytaiteen museo Kiasmassa 15.4.–27.11.2011. Fanta Régina Nacron lyhytelokuvat täydentävät päänäyttelyn Afrikka-teemaa Turussa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa sijaitsevana satelliittiina. ARS 11 -satelliittinäyttelyt, joita on yhteensä 11, ovat Kiasman yhteistyömuseoiden kokoamia ja tuottamia kokonaisuuksia.

Lisätietoja:

vs. Amanuenssi Pamela Andersson p. 0207 181 641, pamela.andersson@aboavetusarsnova.fi

Museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera p. 0207 181 633, johanna.lehto-vahtera@aboavetusarsnova.fi

Tiedottaja Selina Kiiskinen p. 0207 181 639, selina.kiiskinen@aboavetusarsnova.fi
 

Tiedote 17.3.2011

Rihmasto – Luostarikorttelin monta historiaa
Aboa Vetus & Ars Nova 18.3.2011–15.1.2012

Tiedätkö keitä naapurissasi asui 300 vuotta sitten?

Rihmasto – Luostarikorttelin monta historiaa on Aboa Vetus & Ars Novan kulttuurihistoriallinen näyttely, joka avaa Turun historian aikakerroksia. Näyttely kertoo menneisyyden asukkaiden elämästä vanhan Turun sydämessä keskiajan jälkeiseltä ajalta aina 1900-luvun alkuun saakka. Rihmasto keskittyy Luostarikortteliin – yhteen Turun paloa edeltäneeseen kaupunginosaan – jonka alueella museo nykyään sijaitsee.

Luostarikortteli on yksi Turun neljästä keskiaikaisesta kaupunginosasta ja Turun vanhinta kaupunkialuetta. Aboa Vetus & Ars Nova toimii in situ Luostarikorttelin keskiaikaisissa raunioissa ja kertoo turkulaisuudesta korttelissaan ja erityisesti keskiajan elämästä. Tällä kertaa kiinnitämme huomion keskiajan jälkeisiin luostarikorttelilaisiin. Keitä he olivat ja miten he elivät?

Alkuperäislähteitä tutkimalla Luostarikorttelista ja sen asukkaista on löydetty paljon uutta tietoa. Rihmasto nostaa menneisyyden yksilöt ja yhteisöt takaisin näyttämölle ja antaa historialle kasvot. Millaista oli esimerkiksi turkulaisen kauppalaivan kapteenin, varakkaan ruukin patruunan, kirjanpainajan tai peruukintekijän elämä Luostarikorttelissa? Elämäntarinat kytkeytyvät laajempiin kulttuurihistoriallisiin näkökulmiin. Ketkä kaupungeissa saivat porvarioikeudet ja mitkä suvut ja perheet hallitsivat Turkua 1500–1700 -luvuilla? Miten hyödyn aikakausi tai teollistuminen näkyivät kaupungin arkipäivässä? Miten tavarat ja ihmiset, tieto ja taito liikkuivat aikaisempina vuosisatoina?

Muuttuva kaupunki

Rihmasto tutustuttaa Turun kaupunkikuvan ja rakennusten historiaan. Tutkimusaineistosta on kerätty tietoa Luostarikorttelin rakenteesta ja rakennuksista eri vuosisadoilta. Palovakuutusasiakirjojen, katselmusten ja perukirjojen avulla näyttelyssä herätetään henkiin yli 200 vuotta sitten hävinneitä rakennuksia ja niiden sisustuksia.

Pienoismallit, vanhat kartat ja maisemakuvat antavat näyttelykävijälle kuvan siitä, miltä kaupunki on eri aikoina näyttänyt. Erilaiset onnettomuudet ja konfliktit, useat tulipalot tai isovihan ja pikkuvihan aikaiset venäläismiehitykset ovat moneen otteeseen muokanneet Turun kaupunkikuvaa.

Rihmaston näkökulma on paikka- ja yksilösidonnainen, mutta se korostaa maamme vanhimman kaupungin ydinalueen laajempaa merkitystä Suomen historiassa. Luostarikortteli on myös maamme ainoita kaupunkiympäristöjä, josta tällaisen vuosisatojen läpileikkauksen voi toteuttaa.

Aboa Vetus & Ars Nova on tehnyt Rihmasto-näyttelyä yhteistyössä Turun maakunta-arkiston kanssa. Hankkeen myötä digitoitava aineisto jää muiden tutkijoiden käyttöön entistä saavutettavampana.

Syyskaudella Rihmasto tarjoaa historiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua näyttelytutkimuksen myötä syntyneeseen aineistoon ja osallistua elämäntarinapiiriin. Elämäntarinapiirissä perehdytään näyttelyn persoonien elämänvaiheisiin ja luodaan tiedossa olevien faktojen varaan uusia, vaihtoehtoisia elämäntarinoita. Mikäli haluat mukaan, ota yhteyttä museolehtori Janna Jokelaan, p. 0207 181 637 tai janna.jokela@aboavetusarsnova.fi

Tervetulo Rihmastoon!

Kuvamateriaalia on saatavilla museon internetsivuilla www.aboavetusarsnova.fi/fi/tiedotusvalineet
Sivuille voi kirjautua tunnuksella press ja salasanalla 42niki.

Lisätietoja:

Johanna Lehto-Vahtera
Museonjohtaja
p. 0207 181 633
johanna.lehto-vahtera@aboavetusarsnova.fi

Ulla Clerc
Näyttelyamanuenssi
p. 0207 181 643
ulla.clerc@aboavetusarsnova.fi

Selina Kiiskinen
Tiedottaja
p. 0207 181 639
selina.kiiskinen@aboavetusarsnova.fi