Labyrintti

Tämä näyttely kertoi museon, Tapulikujan erityiskoulun lasten ja taiteilija Susana Nevadon yhteisprojektista, jonka teemoina olivat kestävä kehitys ja taide.
Projekti sai tukea Museovirastolta.

Näyttely alkoi seinälle ripustetuista "koristelautasista", eli lasten päällepiirtämistä värinsekoitusalustoista. Ripustuksella oli aikaansaatu vaikutelma espanjalaistyylisestä koristelautasten sijoittelusta kodin seiniin.

Sen jälkeen labyrintin mutkan takaa paljastui suurikokoinen, seinälle nostettu kivettynyt ranta. Ranta-graffititeos muistuttaa huomattavasti espanjalaisen Antoni Tápieksen taidetta, joka sekin käyttää menetelminään mm. hiekkaa, väriä ja kirjoitettuja tekstejä.

Rannan vieressä, omassa sokkelossaan oli punaiselle pigmenttijauheelle asetettu kirjapurkkien spiraali. Pigmenttijauhe kuvaa suomalaista perinnemaisemaa ja erityisesti kansakoulujen ulkoseinien väriä. Kirjapurkkien spiraali kuvaa historian jatkumoa ja uuden kehittymistä - siten koko työ kuvaa koulua ja sen opettavaa merkitystä.

Neljänneksi labyrintin kulkija kohtasi Gargantua-jättiläisen. Jättiläisen kasvojen osat oli sijoitettu takkaan. Gargantua-jättiläiselle järjestetään Pohjois-Espanjassa vuosittain juhlat, jolloin mm. lapset saavat laskea liukumäkeä jättiläisen suusta. Näyttelyssä oleva jättiläinen ei ole aivan yhtä suuri, mutta senkin kieltä pitkin saattoi kävijä laskea vierimään siniseksi värjättyjä paperipalloja.

Gargantuan vieressä oli reliefimäiseksi mosaiikiksi asetettu aarrekarttojen rivistö. Näiden vieressä roikkui vihko, johon oli koottu aarrekarttojen tarinat.

Labyrintin seinään oli leikattu suorakaiteen muotoinen aukko ikkunan kohdalle. Tästä aukosta tuli kehys maalatuille lasipurkeille, jotka oli asetettu läpinäkyville akryylihyllyille. Aukon takana oli ikkuna, josta paistava kirkas auringonvalo sai lasiteoksen säihkymään ja muodosti kauniin valokuvion vastakkaiseen seinään.

Perimmäisenä labyrintissä kävijä kohtasi käärmeen, joka kiemurteli koko käytävän täydeltä.