Museot innovaatioalustoina – museo oppimisympäristönä innovoinnille

UUTINEN | julkaistu: 2.8.2018

Kevään ajatushautomoiden tulosten pohjalta olemme kesän aikana tehneet tulkintoja ja selvittäneet, mitä olemme oppineet ja millainen rooli museoilla on innovointiprosessissa. Tässä bloggauksessa tarkastelen museon mahdollisuuksia toimia oppimisympäristönä innovaatiokasvatukselle. Pohdin hankkeessa tähän mennessä tehtyjen kokeilujen pohjalta, mitä museot ja innovaatiokasvatus voivat toisilleen tarjota. Miksi museo on otollinen ympäristö innovoinnille? Entä mitä innovaatiokasvatuksen menetelmiä museot voivat hyödyntää?

Museo oppimisympäristönä

Museot ovat oppimisympäristöjä, joissa korostuvat ilmiö- ja elinikäinen oppiminen. Museoympäristö tukee osallisuutta, yksilön osaamista ja identiteettiä. Peilaamme museossa oppimaamme ja kokemaamme omaan itseemme ja aikaisemmin koettuun, ja siten luomme museosisällölle lukemattomia eri merkityksiä. Elämykset ja tunteet näyttelevät tärkeää osaa museossa oppimisessa.

Monipuolinen museosisältö kehittää myös laaja-alaisuutta ja asioiden yhteyksien ymmärtämistä. Näyttelyt auttavat hahmottamaan tiedon rakentumista ja kerrostumista. Museo mahdollistaa pitkän aikavälin muutosten tarkastelun tarjoamalla aitiopaikan tähystää mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa.

Koska kulttuuriperintö on hyvin heterogeenistä, on museossa aina samaan aikaan läsnä suuri joukko erilaisia, jopa keskenään ristiriitaisia näkökulmia. Tähän heterogeenisyyteen on kuitenkin sisäänkirjoitettuna dialogi, mikä osaltaan luo suvaitsevaisen ja tasa-arvoisen ilmapiirin sekä hyvän alustan kommunikaatiolle.

Museot innovaatioalustoina -hankkeessa näemme innovoinnin oppimisena, ja museon rooli on tarjota korkeakouluopiskelijoille oppimisympäristö, joka toimii sekä mahdollistajana kokeiluille, että tarjoaa museosisältöjään sekä asiantuntemustaan innovoinnin avuksi. Toisaalta myös museo on hankkeessa oppijana. Opimme innovointimenetelmiä ja saamme uusia näkökulmia käyttää museoita. Yhdistämällä eri toimijoiden osaamista oppiminen tapahtuu monisuuntaisesti, ja omaksumme ajatuksia ja työskentelytapoja toinen toisiltamme, kehittäen samalla täysin uusia toimintamalleja.

Mitä museo voi tarjota innovaatiokasvatukselle?

Innovaatiokasvatuksessa olennainen osa on ideoinnilla ja ongelmanratkaisulla. Ideoiden monimuotoisuus edellyttää ryhmää, jossa on mahdollisimman erilaisia ja eri tavalla ajattelevia yksilöitä. Kulttuuriperinnön heterogeenisyys tukee tätä tavoitetta tarjoamalla monipuolisia ärsykkeitä. Museoesineet luovat uusia tarttumapintoja, joiden kautta lähestyä omaa ideaa tai ajatusta. Museossa on samaan aikaan esillä suuri määrä tietoa erilaisista ihmisistä, ilmiöistä ja innovaatioista sekä loputon määrä erilaisia konteksteja, joita sovittaa oman ajatuksensa taustaksi. Vie siis museoon idea, ja löydät taatusti monta uutta tapaa katsoa sitä.

Ketjumainen tarkastelu, eli yhden asian tutkiminen toisen kautta hahmottuu konkreettisesti museoympäristössä. Eräässä ajatushautomovaiheen työpajassa, jossa keskusteltiin nykytaiteen teoksista, monet osallistujista kokivat, että taidetta on välillä hankala kuvata sanoin. Kuitenkin kun tarkasteluun tuotiin toinen teos rinnalle, myös ensimmäistä oli helpompi hahmottaa. Tämä menetelmä rinnastuu myös innovointimenetelmiin, joissa oleellista on tuoda pöydälle mahdollisimman paljon erilaisia ideoita ja ajatuksia, joita yhdistelemällä voidaan oivaltaa jotakin uutta.

Jo pelkkä museoympäristö voi kokemustemme mukaan stimuloida ja herättää ajatuksia. Tasa-arvoinen ja osallistava, avoin tila luo miellyttävän työskentely-ympäristön ja tukee ideointia. Lisäksi innovointiprosessissa tarvittava dialogi helpottuu rennossa ympäristössä. Konkreettiset näyttelyesineet ympärillä myös inspiroivat ja luovat oivalluksia. Erilaisia aistiärsykkeitä tarjoava, totutusta poikkeava tila saattaa usein ajatukset uusille urille ja kannustaa luovuuteen.

Innovaatiokasvatuksen anti museolle

Ajatushautomoissa käytetyistä innovointimenetelmistä olemme saaneet paljon ajateltavaa myös suhteessa museotyöhön. Erilaiset ajattelutavat, ideoiden pyörittely ja yhdistely ryhmässä synnyttivät oivalluksia niin korkeakouluopiskelijoissa kuin museoammattilaisissakin. Omat keskeneräisetkin ajatukset on hyvä sanoa ääneen. Toisen idean aihio voi olla toisen oivalluksen puuttuva palanen. Monet ajattelumallit ja ideoiden työstötavat toimisivat varmasti niin museosisältöjen suunnittelussa kuin yleisötyössäkin.

Mitä heterogeenisempi ryhmä, sitä paremmat lähtökohdat innovoinnille. Tämän huomaaminen käytännössä sai miettimään museoissa tehtävää työtä laajemminkin. Asiantuntija-auktoriteetin jakamista joko toisen alan asiantuntijan tai yleisön kanssa voisi hyödyntää museokentässä enemmän. Perinteisestä museoasiantuntijuudesta irti päästäminen ja asiantuntijuuden luovuttaminen esimerkiksi kävijöille, tekee museosta helpommin lähestyttävän ja moniäänisemmän. Näin mahdollistetaan myös uusien asioiden ja ihmisten kohtaaminen. Jaettu asiantuntijuus luo osallisuuden tunnetta ja sitä kautta vaikuttaa museon vaikuttavuuteen yhteiskunnassa.

Innovaatiokasvatukselle tyypillisellä itseohjautuvuudella näemme paljon potentiaalia museoympäristössä. Myös korkeakouluopiskelijat toivoivat ajatushautomovaiheessa työpajoilta ja museotoiminnalta ylhäältä alaspäin tapahtuvan ohjauksen sijasta lisää itseohjautuvuutta. Osallisuuden tunteen saavuttamiseksi kävijöiden on päästävä itse tuottamaan, käsittelemään, keskustelemaan ja kokeilemaan. Museot voisivat sitoa museosisältöihin, esimerkiksi opastuksiin ja työpajoihin lisää mielekästä ja realistista ongelmanratkomista. Ilman suhdetta omaan itseen museosisällöt voivat jäädä etäisiksi.

Kohti hankkeen seuraavaa vaihetta

Kokemukset ajatushautomotyöskentelystä olivat positiivisia. Niin hanketoimijat kuin nuoretkin kokivat oivaltaneensa uusia asioita. Opiskelijat kokivat museoympäristön miellyttävänä, inspiroivana sekä ajattelua ja luovuutta stimuloivana. Valtaosalle innovointi myös näyttäytyi ajatushautomoiden jälkeen helpommin lähestyttävänä. Nämä kokemukset luovatkin kannustavan pohjan hankkeen seuraavalle vaiheelle.

Peilataksemme tähän mennessä oppimaamme museokenttään laajemmin, järjestämme syyskuussa Museoammattilaisten ajatushautomon, jonka tarkoituksena on jakaa ajatuksia uudenlaista yhteistyötä kehittävistä museohankkeista. Keskustelemme museoiden suhteesta nuoriin, innovaatiokasvatukseen, tulevaisuuden työelämään ja luovutettuun asiantuntijuuteen. Tilaisuuden tavoitteena on koota kokemuksia ja toimineita käytänteitä yhteen, ja pohtia niiden pohjalta museoiden vaikuttavuutta ja mahdollisuuksia toimia alustoina ja oppimisympäristöinä. Tilaisuutta voi seurata streamina Aboa Vetus & Ars Novan Facebook-sivulta.

Innovointi museoissa jatkuu jälleen loka-marraskuussa, kun Aboa Vetus & Ars Novassa ja Tekniikan museossa alkavat intensiiviset innovointikurssit. Kurssilla korkeakouluopiskelijat kehittävät ajatushautomoissa nousseiden teemojen pohjalta ryhmissä innovaatioita, jotka viedään konkretiaan saakka, kokeilujen tasolle. Prosessi mahdollistaa uudenlaisen kohtaamisen nuorten ja museoiden välille ja luo uusia näkökulmia siihen, miten museoita voidaan käyttää. Kurssilla nuoret oppivat tulevaisuuden työelämätaitoja, kuten innovointia, yrittäjämäistä otetta ja tiimityötaitoja. Kurssiohjaajien lisäksi innovointia tukevat eri alojen asiantuntijamentorit. Museoiden tehtävä kurssilla on tarjota museotilan lisäksi myös asiantuntemustaan luomalla osallistujille tarttumapintoja lyhyiden museointerventioiden, haasteiden ja työpajojen muodossa.

Hankkeen etenemistä voit syksyn mittaan seurata sen omilla verkkosivuilla

Heini Sorakivi, hankekoordinaattori

RSS syöte