KOLUMNI: Draamatyöpaja elävöitti historiaa ja nykytaidetta

UUTINEN | julkaistu: 25.2.2008

Aboa Vetus & Ars Nova -museossa järjestettiin syyskuussa Draamatyöpaja. Työpajassa perehdyttiin Aboa Vetus & Ars Nova -museon kokoelmiin ja näyttelyihin sekä pohdittiin draaman merkitystä. Työpajalaiset kirjoittivat omannäköisensä draamalliset kohtaukset, jotka tavalla tai toisella kytkeytyivät museon tiloihin ja esineisiin. Teksteistä keskusteltiin ja annettiin palautetta. Tekstit työstettiin esitykseksi. Yleisö kohtasi esitykset opastusten yhteydessä lokakuisena viikonloppuna 6. ja 7.10.2007.

Keväällä 2007 ehdotin museolehtori Minna Hautiolle, että museossa järjestettäisiin aikuisille suunnattu draamatyöpaja. Minulla oli mielessäni soppa, jonka halusin keittää aineksista, joiden kanssa olen viime vuodet askarrellut. Heitin joukkoon museon oppaana/ohjaajana hankkimaani asiantuntemusta, draamatutkimusta, luovan kirjoittamisen ohjaamista sekä teatterin tekemistä.

Tuhti soppa?

Tuliko sopasta liian tuhti? Oliko kohtuutonta tunkea lyhyeen kurssiin liikaa tavaraa? Tällaiseen päätelmään olisi voinut tulla siinä vaiheessa, kun kuudesta kurssille ilmoittautuneesta kolme oli peruuttanut osallistumisensa.

Onneksi kurssi päätettiin kokeilumielessä toteuttaa. Muutoin työpajalaiset ja työpajan ohjaaja olisivat yhtä mielenkiintoista elämystä köyhempiä. Muutoin olisi jäänyt toteamatta, että monipuoliselle luovan ilmaisun kurssille voi olla kysyntää. Ja ennen kaikkea olisi jäänyt toteuttamatta väkevä esitys, jonka avulla museoituneeseen historiaan ja nykytaiteeseen avautui raikas näkökulma.

Kannustavaa palautetta

Työpajaan osallistui kolme rohkeaa naista: Thua Aalto, Gisela Lehtinen ja Emilia Virtanen. Vaikka kurssille osallistuminen ei edellyttänyt aikaisempaa kirjoittaja- tai esiintymiskokemusta, työpajalaisilta löytyi vahvaa osaamista niin kirjoittamisesta kuin teatteri-ilmaisustakin. Kaikki kolme löysivät itsestään ja ilmaisustaan myös uusia puolia.

Aalto rohkaistui kokeilemaan murteella kirjoittamista ja löysi itsestään yllättäen etevän murrekirjoittajan. Kirjoittajana paremmin tunnettu Lehtinen puolestaan koki haasteenaan teatteri-ilmaisun, mutta onnistui vakuuttamaan yleisön papin, teinitytön ja keski-ikäisen naisen rooleissaan. Lehtinen osoitti työssään myös mainiota tilannekomiikan tajua. Virtasella taas oli kokemusta teatteri-ilmaisusta ja hän koki haasteenaan draamakirjoittamisen. Virtasen luoma "Heidi" oli yleisön joukkoon sulautuvana teinityttönä niin uskottava ja raivostuttava, että onnistui kirvoittamaan pidättyvistäkin asiakkaista kirpeitä kommentteja.

Neljän hengen tiimissämme käytiin monia elämänmakuisia keskusteluja, ilmaistiin rehellisiä, rakentavia mielipiteitä, ja naurettiin vapauttavia nauruja. Mihinkään valmiiseen teatterimaiseen esitykseen ei pyritty, vaan kyse oli harjoitustyöstä, jossa tutkittiin, miten työpajassa tuotetut ideat ja tekstit käyttäytyvät, kun ne asettuvat tietyssä ajassa ja paikassa suhteeseen yleisön kanssa. Varaa jätettiin myös improvisaatiolle.

Yleisön palaute oli erittäin kannustavaa. Yleisöopastuksilla oli mukana useita sellaisia asiakkaita jotka eivät tienneet draamatyöpajasta mitään. Monet tulivat kierroksen jälkeen juttelemaan, kyselemään ja kiittelemään sekä ihmettelivät, miksei tällaista tehdä enemmän. Asiakkailla oli eläviä ideoita, miten draamaa museossa voitaisiin monipuolisesti hyödyntää opastusten elävöittämiseen. Yksi asiakas totesi, että draamallisen toiminnan seurauksena hänen kiinnostuksensa museota kohtaan sai aivan uudenlaisen, tunteisiin vetoavan ulottuvuuden.

Katse tulevaan keskiaikaan

Niin sanottua historian elävöittämisperinnettä on hyödynnetty laajasti Yhdysvalloissa. Suomessa se on tähän mennessä pysynyt vähemmän tunnettuna. Yhtenä esimerkkinä historian elävöittämisestä Suomessa voitaneen pitää Keskiaikamarkkinoiden markkinanäytelmää. Suurtorilla esitetyt kohtaukset tuntuvat kuitenkin usein korostaneen sitä, mikä erottaa keskiajan ihmisen nykyajan ihmisestä: moukkamainen käytös, resuisuus ja kaikenlainen tollous.

Aboa Vetus & Ars Nova -museoon on nyt suunnitteilla markkinahumuista spektaakkelia pienimuotoisempaa draamaa, jossa humoristisesti tai vakavasti pohdittaisiin sitä, mikä keskiajan ja nykyajan ihmistä yhdistää.

Syksyn kurssilta saadun myönteisen palautteen kannustamina päätimme siis Haution kanssa, että keväällä 2008 järjestetään uusi Draamatyöpaja, jossa tuotetut esitykset yleisöllä on mahdollisuus nähdä ensi kesän Keskiaikatapahtumassa.

Yksi syksyn kurssille osallistuneista kirjoitti kurssipalautteessaan: "Kiitos ihanasta mahdollisuudesta päästä kokeilemaan jotain ihan uudenlaista! On hyvä mennä myös omalle "epämukavuusalueelle", jotta laajentaa rajojaan... Kliseistä, mutta totta!" Uskaltaudutko sinä laajentamaan rajojasi kevään kurssille?

Annina Karhu

fil.maist., draamatyöpajan ohjaaja

RSS syöte