Aboa Vetus & Ars Novan kesän 2017 arkeologiset kaivaukset – löytöjä ja tulkintoja

UUTINEN | julkaistu: 18.9.2017

Arkeologin infotilaisuus keskiviikkona 20.9. klo 17.30

Kesällä 2017 Aboa Vetus & Ars Novan terassilla piipahtava kävijä saattoi löytää itsensä kuopan reunalta keskustelemassa arkeologin kanssa. Kaivaukset museon sisäpihalla ovat päättyneet ja arkeologi Ilari Aalto esittelee niiden tuloksia yleisölle avoimessa tilaisuudessa keskiviikkona 20.9. klo 17.30–18.30 museon Factory-tilassa (Itäinen Rantakatu 4–6).

Kesän kaivauslöytöjä on myös esillä Arkeologin löytöjä -pienoisnäyttelyssä museon sisääntuloaulassa.

Kivitaloja jäljittämässä

Historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova on useana vuonna toteuttanut arkeologista tutkimusta tontillaan. Tämän kesän tutkimuskohde sijaitsi museon sisäpihalla, Nunnankadun ja Itäisen Rantakadun rajaamassa nurkkauksessa.

Kaivauksiin johti arkistotutkimukseen perustuva tieto, että tontilla on sijainnut kaksi Turun palossa vuonna 1827 tuhoutunutta kivitaloa. Palon jälkeen rakennusten pystyyn jääneet seinät purettiin uuden asemakaavan tieltä. Kivitalot on merkitty vuoden 1742 venäläiseen karttaan, jonka avulla ne osattiin paikantaa.

Museon sisäpihalle avattiin kesäkuussa 2017 kaksi kaivausaluetta. Toisesta kuopasta saatiin esille vuoden 1827 palossa tuhoutuneen kivitalon muureja. Talojen palovakuutus vuodelta 1826 kertoo minkälaiset ovet, ikkunat, kaakeliuunit ja katto taloissa on ollut. Tutkittavassa talossa oli palovakuutuksen mukaan useita kaakeliuuneja, joista löytyikin kappaleita. Muurien ja maakerrosten tarkempi tutkimus paljasti, että tuhoutuessaan talo on ollut satoja vuosia vanha. Talo on todennäköisesti rakennettu kahdessa vaiheessa: vanhempi osa 1500-luvun jälkipuoliskolla ja uudempi 1600-luvun puoliväliin mennessä.

Toiselta kaivausalueelta ei vielä tällä kertaa löytynyt kivitalon jäänteitä. Kaivauskuoppa osui suoraan kivetyn kujan kohdalle, joka on ollut käytössä Turun palon aikaan. Kuja on luultavasti ollut kivetty jo 1700-luvulla.

Kaivausten loppuvaiheessa vastaan tuli keskiajalle, mahdollisesti jopa 1200-luvulle ajoittuvia kerroksia. Viiden metrin syvyydestä saatiin esiin osa vaakahirttä, joka saattaa liittyä paikalla ennen kivitaloja sijainneeseen rakennukseen.

Löydöt eri vuosisadoilta rakentavat paikan tarinaa

Turun palon aikaan 4.9.1827 tontti kivitaloineen kuului kauppias Carl Fredrik Semeniukselle. Turun palo näkyi dramaattisesti kaivauksilta löytyneissä hiiltyneissä puissa, sulaneissa ikkunaruuduissa ja palossa hukkuneissa esineissä. Maan alta löytyi 1800-luvun alun turkulaisten elämästä kertovia posliiniastioiden kappaleita, savisten liitupiippujen katkelmia, pullojen ja snapsilasien sirpaleita ja joitakin rahoja, kuten vuoden 1748 äyri.

Vanhin tunnettu omistaja kaivausten kivitalolle on 1600-luvulla elänyt porvari Anders Merthen, joka omisti kaupungin kellarioikeudet, eli vastasi Turun anniskelusta. Hänen ajaltaan talon pihamaalta löytyi suuri määrä hollantilaisia, valkosavesta valmistettuja liitupiippuja ja muutamia niiden sytyttämisessä käytettyjä tuluskiviä. Paikalta löytyi myös sarvesta tehty pelinoppa, saviastioiden kappaleita ja lasipikarien sirpaleita. Arkeologisten löytöjen perusteella voisi päätellä Merthenin pitäneen krouvia myös kotitalossaan. 1600-luvulla pihamaalla juoksennelleiden rottien luita löytyi myös paljon.

Kaivauksen edetessä kohti keskiaikaisia kerroksia, vastaan tuli yhä enemmän eläinten luita. Tiukentuneet kaupunkilait johtivat niiden tarkempaan siivoamiseen kaduilta ja pihoilta myöhempinä vuosisatoina. Mielenkiintoinen löytö 1500-luvun kerroksista oli nykyisen Saksan alueella valmistetun niin sanotun partamiehenkannun pala. 1400-luvulla maahan oli päätynyt Falken tyypin keramiikkaa sekä ankkurin mallinen riipus. 1400-luvun kerroksista löytyi myös runsaasti ikkunalasia, mikä viittaisi siihen, että tontilla sijainneissa rakennuksissa olisi ollut keskiajallakin lasi-ikkunat – melkoista ylellisyyttä tuohon aikaan.

Yleisö mukana kaivauksilla

Kaivauksilla oli kaksi päätavoitetta: edistää arkeologista tutkimusta Turussa ja toteuttaa kaivaus, johon yleisö pääsee mukaan. Yleisöllä oli mahdollisuus poiketa tutustumaan käynnissä oleviin kaivauksiin ja arkeologien juttusilla pistäytyikin kesän aikana noin 1 500 kiinnostunutta.

Kaivauksilla järjestettiin päivän mittaisia museokursseja, joilla yleisö osallistui arkeologiseen työskentelyyn. Myös museon lasten kesäkoulukurssien viikko-ohjelmaan sisältyi päivä arkeologina. Yleisöarkeologia toi historiaa näkyväksi keskelle turkulaisten arkipäivää ja kaupunkitilaa.

Keskiviikon infotilaisuudessa arkeologi Ilari Aalto esittelee kesän arkeologisten kaivausten löytöjä ja tuloksia sekä vastaa yleisön kysymyksiin.

Kaivauksia tuki Fiskars Oyj Abp, Fiskars Corporation.

Lyijyinen ankkuririipus 1400-luvulta. Kuva Jari Nieminen.
Lyijyinen ankkuririipus 1400-luvulta. Kuva Jari Nieminen.
1500-luvun partamiehenkannun pala, Saksassa valmistettua kivisavikeramiikkaa. Kuva Jari Nieminen.
1500-luvun partamiehenkannun pala, Saksassa valmistettua kivisavikeramiikkaa. Kuva Jari Nieminen.
Kaivauksilla järjestettiin päivän mittaisia museokursseja, joilla yleisö osallistui arkeologiseen työskentelyyn.
Kaivauksilla järjestettiin päivän mittaisia museokursseja, joilla yleisö osallistui arkeologiseen työskentelyyn.
Arkeologin löytöjä esitellään museon aulassa. Kuva: Maria Granlund.
Arkeologin löytöjä esitellään museon aulassa. Kuva: Maria Granlund.
Liitupiippujen lomasta paljastui myös sarvesta tehty pelinoppa. Kuva Maria Granlund.
Liitupiippujen lomasta paljastui myös sarvesta tehty pelinoppa. Kuva Maria Granlund.
Kaivaukselta on löytynyt kappaleita vihreästä kaakeliuunista, joka sijaitsi vuoden 1826 palovakuutuksen mukaan toisen tutkittavan rakennuksen salissa.
Kaivaukselta on löytynyt kappaleita vihreästä kaakeliuunista, joka sijaitsi vuoden 1826 palovakuutuksen mukaan toisen tutkittavan rakennuksen salissa.

RSS syöte