Arkeologiset kaivaukset Aboa Vetuksessa

Museon alueella Rettigin tontilla vuosina 1994-95 tehdyt arkeologiset kaivaukset kuuluvat yhä laajimpiin keskiaikaisen Turun alueella tehtyihin kaivaustutkimuksiin. Museon rakennustöistä alkunsa saaneiden kaivausten tuloksena syntyi nykyinen Aboa Vetus -museo. Luostarikorttelin keskiajalta peräisin olevien raunioiden lomassa kulkeva museo kertoo elämästä 1400-luvun Turussa. Perusnäyttelyssä esillä oleva esineistö on peräisin museon korttelissa tehdyiltä kaivauksilta.

Turun keskustan itäinen puoli on kaupungin vanhinta aluetta, jonka korttelit ovat Tuomiokirkkokortteli ja Luostarikortteli. Keskiajalla alue oli vilkas hallinnollisen, kaupankäynnin ja kirkollisen elämän keskus. Myös kaupungin asutus painottui joen itärannalle. Tämä keskiaikainen alue on maan historian merkittävimpiä seutuja, jonka kerroksellisuus on kiehtova ja ainutlaatuisen rikas. Näillä Aurajoen rantamilla ja mm. Luostarikorttelin alueella on tehty arkeologisia kaivauksia ja tutkimusta runsaan sadan vuoden ajan. Samaan aikaan tutkimusmenetelmät, museoiden esinekokoelmat ja tieto kaupunkikuvasta ovat kehittyneet.

Aboa Vetus & Ars Nova -museo ja sitä ylläpitävä Matti Koivurinnan säätiö on ollut aktiivinen Luostarikorttelin ja erityisesti Rettigin tontin tutkimuksessa 1990-luvulta lähtien. Museokävijöillä on Aboa Vetuksessa mahdollisuus kulkea keskiajassa ja nähdä myös, miten arkeologista tutkimusta tehdään. Museon tavoitteena on jatkaa museon alueen kaivauksia vuosittain. Kaivausten kautta raunioille saadaan tarkempia ajoituksia ja esinelöytöjen avulla uutta tietoa elämästä juuri tällä paikalla satoja vuosia sitten. Arkeologisia kaivauksia Aboa Vetuksessa jatketaan taas vuonna 2012.

Aboa Vetuksen kaivaukset vuosina 2009-2010

Vuosien 2009-2010 aikana toteutetuissa kaivauksissa tutkittiin museoalueen kaakkoisosassa sijaitsevaa maapatsasta, joka sijaitsee 1400-luvun alussa rakennetun suuren kivitalon piha-alueella. Kaivauksissa päästiin käsiksi kivitalon pihakiveyksen alaisiin maakerroksiin, joista osa liittyy kivitalon käyttöaikaan ja osa on sitä vanhempia. Kaivaushankkeessa saadut alustavat ajoitukset viittaavat siihen, että alue on asutettu 1200-luvun toisella puoliskolla ja löydöllisesti rikas kaupunkimainen asutus saattaa olla jo 1200-luvun lopulta. Löytöaineiston perusteella asutus vahvistuu aivan 1300-luvun alkuvuosina. Alueella havaituista puurakenteista huolimatta selviä puurakennusten jäänteitä ei löydetty, joten varhaisimpien rakennusten ulkonäkö ja sijainti jäi yhä arvoitukseksi.

Nyt tehdyissä kaivauksissa pystyttiin tavoittamaan ja dokumentoimaan alueen kivitaloja vanhempia kulttuurimaakerroksia. 1300-luvun alkupuolelle ajoittuvien kerrosten alta saatiin esiin vielä vanhempia maakerroksia ja löytöjä, jotka ajoittavat alueen aktiivisen käyttöhistorian jo 1200-luvulle eli aivan Turun varhaisimpaan asutusvaiheeseen.

Esinelöytöjen puolesta kaivaukset ylittivät löytömäärältään ja laadultaan odotukset. Esiin saadut noin neljäsataa löytöä voidaan lähes kaikki ajoittaa keskiajalle. Kivitalon aikaisista pihakerroksista saatiin talteen keskiaikaiselle kaupunkitontille tyypillisiä löytöjä, kuten suuria määriä eläinten luita ja astioiden paloja. Hauskimpia esinelöytöjä oli esimerkiksi luuhuilun teelmä, jonka turhautunut tekijä oli heittänyt pois sen mentyä pieleen. 1200-1300 -lukujen taitteeseen ajoittuvasta maakerroksesta kaivettiin esiin taso- eli ikkunalasin palasia, jotka ovat kaupunkialueella näin varhaisissa kerroksissa hyvin harvinaisia. Muutamassa palassa oli myös jäänteitä lasimaalauksesta.

Aboa Vetuksen kaivaukset rahoittaa Matti Koivurinnan säätiö ja ne on toteutettu yhteistyössä Muuritutkimus ky:n kanssa. Kaivausjohtajana toimi FT Kari Uotila.