Ylellisyyttä – keskiajan bling bling

Aboa Vetus
8.10.2010−16.1.2011

Tarve erottautua tai kuulua ryhmään ja osoittaa sitä ulkoisella olemuksella oli osa ihmisyyttä myös historiassa. Keskiajalla naisilla ja miehillä oli keinonsa viestittää tyyliä, vaikka heillä ei nykyajan merkkituotteita ollutkaan. Sana bling viittaakin tässä tapaan asustaa ja koristautua statuksen osoittamiseksi omassa ryhmässään, ylilyöntejäkään kaihtamatta.

Ylellisyyttä - keskiajan bling bling lähestyy koristautumisteemaa näyttelyteksteissä etupäässä pohjois- ja yleiseurooppalaisesta perinteestä katsoen. Turkulainen ja suomalainen historia ovat mukana näyttelyn esineistön ja niihin liittyvien tekstien kautta. Keskiaikaisen pukeutumisen ja asustamisen piirteitä tarkastellaan näyttelyssä kautta koko kehon hiuksista jalkateriin

Ylellisyyttä voi näyttelyssä tarkastella monella tasolla. Kaikkein varakkaimmat kantoivat sormissaan kultaisia, kaiverrettuja sormuksia tai vyöllään koristeellisia nahkaesineitä. Taitavat ammattikäsityöläiset antoivat parhaimmat taitonsa hienoimpien materiaalien työstämiseen. Esineeseen tehdyt laajat tai monipuoliset koristelut veivät eniten aikaa ja nostivat sitä kautta myös esineen arvoa. Vaatimattomammalle porvarille tai käsityöläiselle ylellisyyttä taas saattoivat olla suutarin valmistamat nahkakengät tai yksinkertainen pronssisormus. Käytännöllisyys ja tarkoituksenmukaisuus ovat ajattomia hyveitä.

Turkulainen ylellisyys on esillä näyttelyssä muun muassa koreiden solkien, helmien, sormusten ja nahkaesineiden muodossa. Ylellisyysesineet eivät muutu arjen käyttöesineiksi arkeologisilla kaivauksillakaan eivätkä ne ole kaikkein tavallisimpia löytöjä, mutta Aboa Vetuksen tienoilla, keskiaikaisen Turun varakkaimmilla alueilla Luostari- ja Tuomiokirkkokortteleissa arvolöytöjä on tehty varsin runsaasti.

Nuppineuloja ja kultasormuksia

Hiusten peittäminen tai paljastaminen ilmaisi keskiajalla naisen siviilisäädyn. Hennot nuppineulat ovat viehättävä yksityiskohta, jotka kiinnittivät ja samalla koristivat huntua. Avioituneet naiset peittivät aina päänsä. Omalla tavallaan ylellisyydestä kertovat pinsetit ja kammat, joiden arvo ei niinkään ole esineessä itsessään kuin sen käyttötarkoituksessa. Pinsettejä saattoi käyttää vaikkapa neito, joka ajan tavan mukaan halusi korkeamman hiusrajan kuin mitä luonto oli hänelle suonut.

Päässä kannettaviin koristeisiin liittyy myös lyijystä valmistettu pieni ristiinnaulitun kuva, joka on käyttötarkoitukseltaan todennäköisesti pyhiinvaellusmerkki. Pyhiinvaellusmerkkejä valmistettiin keskiajalla suosituimmissa pyhiinvaelluspaikoissa ikään kuin matkamuistoiksi. Näkyvälle paikalle, usein esimerkiksi hattuun kiinnitetyt merkit kertoivat missä pyhissä paikoissa kukin pyhiinvaeltaja oli vieraillut. Merkit olivat samalla myös taikakaluja, jotka suojelivat kantajaansa pahalta.

Rinnustalla käytetyt asusteet olivat pääasiassa erilaisia solkia ja kaulakoruja. Messinkilangasta punottu ketju löytyi Aboa Vetuksen kaivauksilta, nykyisen kappelin kohdalta vuonna 2005. Esineen käyttötarkoitus lienee puvun koriste tai asusteen osa, johon on mahdollisesti kiinnitetty jotakin. Lenkin toisessa päässä on jäänteitä orgaanisesta materiaalista, johon se on mahdollisesti ollut kiinnitettynä.

Uumalle kiinnitetyssä vyössä kulkivat niin kukkarot, avaimet kuin teräaseetkin. Näyttelyssä on esillä kaksi kiehtovaa reikäkoristeluilla kuvioitua nahkaesinettä. Kokonsa puolesta ne voivat olla laukku ja kukkaro. Runsaasti koristeltu laukku on ollut yksinkertaista nahkakukkaroa arvokkaampi jo koristelun vaatiman ammattityön perusteella. Varakkaan kantajan vyöllä tämän kaltaisessa laukussa on varmasti ollut arvokas sisältö.

Kädet kantoivat mukanaan viestejä. Kultaiset, kaiverretut sormukset ovat näyttelyn näyttävimpiä esineitä. Yhden sormuksen ulkopintaa kiertävät Itämaan tietäjien - Balthasar, Melchior ja Kaspar - nimet, jotka on asetettu kolmen kruunun väliin. Uskonnolliset tekstit sormuksissa toimivat myös kantajaansa suojaavina, esimerkiksi kolmen viisaan miehen nimet ovat suojelleet sairauksilta.

Näyttelyn on tuottanut bergeniläinen Bryggenin museo. Se on arkeologinen ja kulttuurihistoriallinen museo, joka kuuluu Aboa Vetus & Ars Novan lailla pohjoismaisten keskiaikamuseoiden verkostoon. Aboa Vetus & Ars Novan näyttelytoteutuksesta ovat vastanneet Ulla Clerc, Janna Jokela, Johanna Lehto-Vahtera, Jari Soini, Timo Takala ja Annika Valkama. Näyttelyn esineistö koostuu turkulaisista arkeologisista kaivauslöydöistä. Osa esineistä on löytynyt Aboa Vetus -museon tontilta. Esineet kuuluvat Kansallismuseon ja Turun museokeskuksen kokoelmiin.