Valokuva Taiteeksi. Hannula & Hinkka -kokoelma

Ars Nova
14.2.−1.6.2014

Erja Hannula ja Jorma Hinkka lahjoittivat vuonna 2012 Suomen valokuvataiteen museolle laajan valokuvateosten kokoelmansa. Kokoelmassa on lähes 300 teosta ja se hahmottaa eheästi, kuinka suomalaisesta valokuvasta tuli täysipainoinen ja arvostettu osa kuvataiteen kenttää. Valokuva Taiteeksi -näyttelyssä on esillä ainutlaatuinen kokonaisuus suomalaista valokuvaa Hannula & Hinkka -kokoelmasta 1960-luvulta tähän päivään, sekä otos kokoelmaan kuuluvia kansainvälisten taiteilijoiden teoksia.

Valokuva Taiteeksi -näyttelyssä on esillä yhteensä 107 teosta seuraavilta taiteilijoilta:
Kristoffer Albrecht, Zeke Berman, Édouard Boubat, Caj Bremer, Stefan Bremer, Elina Brotherus, Henri Cartier-Bresson, Larry Clark, Henry Edman, Taneli Eskola, Veli Granö, Bert Hardy, Ismo Hölttö, Markus Jokela, Ulla Jokisalo, Martti Jämsä, Ben Kaila, Ismo Kajander, Sanna Kannisto, Timo Kelaranta, William Klein, Johnny Korkman, Raakel Kuukka, Harri Larjosto, Mari Mahr, Matti Niemi, Jyrki Parantainen, Marja Pirilä, Sari Poijärvi, Jorma Puranen, Hannele Rantala, Mikko Rikala, Catarina Ryöppy, Matti Saanio, Merja Salo, Pentti Sammallahti, Leena Saraste, Jan Saudek, Mikko Savolainen, Antero Takala, Pekka Turunen, Marjukka Vainio, Hans von Schantz, Tuomo-Juhani Vuorenmaa ja Touko Yrttimaa.

Paitsi että näyttely esittelee valokuvataiteen tekijöitä ja merkkiteoksia, se myös kertoo keräilijäpariskunnan vuosikymmenien ajan jatkuneesta innostuksesta valokuvaa kohtaan. Yhtenä kokonaisuutena säilynyt Hannula & Hinkka -kokoelma sisältää lukuisia tarinoita teosten synnystä ja siitä, kuinka ne ovat kokoelmaan päätyneet. Jorma Hinkalla on ollut 1990-luvun alusta lähtien tärkeä asema suomalaisten valokuvakirjojen graafisena suunnittelijana. Hänen käsialaansa ovat muun muassa useat Musta Taide -kustantamon valokuvajulkaisut ja valokuvataiteilijoiden portfolioiden ulkoasut. Moni taiteilija on istunut Jorma Hinkan Kruununhaan työhuoneessa pohtimassa projektejaan, ja suuri osa teoksista on jäänyt kokoelmaan muistoksi juuri näistä yhteisistä hetkistä.

Valokuvauksella on Suomessa pitkä ja monivaiheinen historia, mutta 1970–1980-luvulla uransa aloittaneet valokuvaajat olivat ensimmäisiä, jotka rohkenivat identifioida itsensä taiteilijoiksi. Suurella osalla näyttelyn taiteilijoista on ollut keskeinen rooli suomalaisen valokuvataiteen kehittämisessä ja aseman vahvistamisessa. Monet heistä ovat jossain vaiheessa uraansa toimineet valokuvauksen opettajina ja seuraavat valokuvaajasukupolvet ovat olleet heidän oppilaitaan. Vuosikymmenien kuluessa työskentely on kansainvälistynyt ja sisältöjen, työskentelytapojen ja erityisesti tekniikoiden kirjo on kasvanut, mikä näkyy myös Hannula & Hinkka -kokoelmassa.

Suomalaisen valokuvataiteen kolme vuosikymmentä

1980-luku: Hippolyte-sukupolvi

Hannula & Hinkka -kokoelman alku juontaa 1980-luvulle, jolloin ensimmäinen suomalainen valokuvataiteen koulutuksen saanut sukupolvi astui esiin uusin ajatuksin ja kuvakäsityksin. Mustavalkoisesta dokumenttikuvasta irtauduttiin, ja tekijöitä yhdisti halu osoittaa valokuvataiteen erityisyys ja ominaispiirteet. Aiheita etsittiin oman henkilökohtaisen kokemuksen piiristä, oli lupa olla subjektiivinen. Helsinkiin vuonna 1978 perustettu, ja yhä toiminnassa oleva valokuvagalleria Hippolyte toimi uuden sukupolven kanavana. Erja Hannula ja Jorma Hinkka olivat gallerian vakiovieraita.

1990-luku: Väriä ja kokoa

1990-luvulla suomalainen valokuvataide alkoi toden teolla kansainvälistyä ja taiteilijoiden näyttelymahdollisuudet moninkertaistuivat. Väri tuli valokuvaan ja vedoskoot kasvoivat huomattavasti. Valokuvataide ulottui uudistuneesta dokumentarismista lavastettuihin kuvatarinoihin ja installaatioihin. Yhtä yksin vallitsevaa suuntausta, näkemystä tai tekotapaa ei ollut. Teosten kautta käytiin kriittistä keskustelua kulutusyhteiskunnasta, kuvien suhteesta todellisuuteen sekä minuuden ja toiseuden tuottamisesta.

2000-luku: Taidetta hillitysti

Viime vuosien teokset ovat usein yhdistelmiä eri kuvakulttuureista tai taiteen perinteistä. Uutiskuva kohtaa muotokuvan, asetelmamaalauksen perinnettä hyödynnetään ja maisemakuvaus ammentaa romantiikan kuvataiteesta. Esiin nousevat jälleen henkilö- ja perhekohtaiset muistot. 1990-luvulla valokuva- ja videoteoksilla saatettiin haluta sokeerata, mutta 2000-luvulle tultaessa ilmaisu on usein hillittyä ja käsitteellistä.

Valokuva Taiteeksi -näyttelyyn liittyviä tapahtumia:

Keskiviikkona 5.3. klo 17.30
Erja Hannulan ja Jorma Hinkan erikoiskierros, keräilijöiden näkökulma näyttelyyn. (Pääsylipun hinnalla.)

keskiviikkona 9.4. klo 17.30
Taiteilijatapaamisessa Martti Jämsä ja Marjukka Vainio. (Vapaa pääsy.)

lauantaina 10.5. klo 13
Hannele Rantalan performanssiesitys: Hiekkaympyrä.

 

Elina Brotherus: Waterfront, 2007. Pigmenttimustevedos 59 x 73cm. Suomen valokuvataiteen museo / Hannula & Hinkka -kokoelma
Ismo Kajander, nimeämätön, 1984. Hopeagelatiinivedos 31,8 x 23,3cm. Suomen valokuvataiteen museo / Hannula & Hinkka -kokoelma
Marjukka Vainio: Punainen XXXI, 2006 / 2010. Pigmenttimustevedos 68 x 68 cm. Suomen valokuvataiteen museo / Hannula & Hinkka -kokoelma
Mikko Rikala: Valo ei saa koskaan tietää, minne olemme menneet, 2010. Pigmenttimustevedos 90 x 67 cm. Suomen valokuvataiteen museo / Hannula & Hinkka -kokoelma
Touko Yrttimaa: Sarjasta Tuulen tuomaa, 1986. (Hailuoto, Finland) Hopeagelatiinivedos Polaroid-negatiivista 23 x 29 cm. Suomen valokuvataiteen museo / Hannula & Hinkka -kokoelma
Ben Kaila: Uudet päät, 1983. Hopeagelatiinivedos 30,5 x 21 cm. Suomen valokuvataiteen museo / Hannula & Hinkka -kokoelma