Selma Haro: Yksinäisyydestä löytyy kaikki, merenrannasta vielä enemmän

Omatila
22.4.−29.5.2016
Selma Haro: Koen itseni meren kaltaiseksi, 2015, lyijykynä paperille, 76 x 110cm. Kuva: Selma Haro
Selma Haro: Koen itseni meren kaltaiseksi, 2015, lyijykynä paperille, 76 x 110cm. Kuva: Selma Haro

Selma Haron näyttely Yksinäisyydestä löytyy kaikki, merenrannasta vielä enemmän on moniulotteinen installaatio, joka käsittelee pyhyyden kokemusta. Näyttely on Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta kuvataiteilijaksi valmistuvan Haron opinnäytetyö.

Kun maalauksesta tulee runo ja runosta piirustukseen uusi viiva

Selma Haron työskentely on intuitiivista ja kuumeista etsimisen ja löytämisen riemua. Haro työstää monia tekniikoita samanaikaisesti: tätä näyttelyä varten hän on sekä maalannut että piirtänyt, mutta myös valokuvannut, kirjoittanut proosatekstejä ja kerännyt merenrannoilta valtavan määrän kiviä. Näyttelyssä on esillä maalauksia, piirustuksia ja runoteos, sekä erilaisia objekteja.

Haro käyttää sujuvasti erilaisia tekniikoita, mutta kokee maalauksen muita tärkeämmäksi, sillä maalatessaan hän kokee pääsevänsä käsiksi asioihin, jotka ovat sanojen ja ymmärryksen tuolla puolen. Maalaukset syntyvät nopeasti, vailla tietoista harkintaa. Haron pyrkimys on työskennellä mielentilassa, jossa pystyy noudattamaan äkillisiä mielijohteita: ”nyt, juuri tämä omituinen valokuva, juuri tämä vihreä, juuri tämä kummallisen raskas mutta ei kuitenkaan surullinen tunne sielussani”. 

Haro kutsuu työskentelyään maalauksen, piirustuksen ja runojen parissa pyhäksi kolminaisuudeksi: ”Maalaaminen on voimallisinta ja raastavinta mitä tiedän, eikä sitä voi tehdä kaiken aikaa. Sen rinnalle löysin piirtämisen hiljaisen monotonian, meditaation joka valmistaa minua maalauksen hurmokseen. Runoilla pyrin selittämään ajatuksiani näiden molempien takana.”

Kivien kerääminen, meri ja katoavaisuus

Näyttelyn kantava teema on kokemus pyhyydestä. Keskeistä on myös kadottamisen tematiikka: katoavaisuus ja häviäminen; pyhyyden etsiminen ja häilyväisyys.

Ensin olivat kivet, niiden kerääminen oli rauhaa ja hiljaisuutta, nyt vuorossa on ollut vihreä väri ja ennen kaikkea kuolevat kasvit ja muoviset kukat. Meri. Ikuisuus ja tuhoutuminen; se kuinka ihmeellistä on olla elossa ja kuinka vaikeaa on kun huomaa lakanneensa etsimästä.”

Selma Haro, Hetken kestää kuolemattomuus V, 2016, öljy mdf-levylle, 70 x 79cm
Selma Haro: Hetken kestää kuolemattomuus V, 2016, öljy mdf-levylle, 70 x 79cm. Kuva: Selma Haro.