Peru – 2000 vuotta hopeataidetta

Aboa Vetus
8.6.−31.8.2008

Peru - 2000 vuotta hopeataidetta esittelee hopeaseppien mestarillisia taidonnäytteitä vuosisatojen takaa aina nykypäivään saakka. Näyttelyssä on lähes 200 hopeaesinettä perulaisista museoista ja yksityiskokoelmista. Ainutlaatuinen kokonaisuus tarjoaa taidetta, historiaa ja tietoa taidokkaiden esineiden välityksellä.

Varhaisimmat esineet näyttelyssä ovat peräisin inkoja edeltäneistä intiaanikulttuureista ja uusimmat aivan viime vuosilta. Esillä on laaja kirjo hopeaesineitä eri elämänalueilta intiaanien ja katolisen kirkon uskonnollisista esineistä arkipäivän luksukseen, kuten hopeisiin jalustimiin. Hopeasepäntaitoja ylläpidetään Perussa aktiivisesti edelleen. Maan pitkä historia ja nykypäivä kietoutuvat yhteen mielenkiintoisella tavalla tämän päivän hopeataiteessa.

Metallinkäsittely alkoi Keski-Andien alueella noin vuoden 1800 eKr. tienoilla. Varhaisin metalliesineistö valmistettiin kullasta ja hopeasta ja muut metallit, kuten kupari, nousivat niiden rinnalle myöhemmin. Hopeaesineitä omistivat ja käyttivät vain hallitsijat ja eliitti lähes koko Perun esikolumbiaanisen ajan aina espanjalaisten valloittajien tuloon asti vuonna 1532. Perulaisessa kulttuurissa kulta ja hopea muodostivat tärkeän jumalparin, joka symboloi aurinkoa ja kuuta. Kulta merkitsi aurinkoa eli Intiä, joka yhdistyi miehisyyteen, luonnonilmiöihin ja oikeaan puoleen. Hopea merkitsi kuuta eli Mama Quillaa, joka yhdistyi naiseuteen, hedelmällisyyteen ja vasempaan puoleen.

Espanjalaisten valloittajien myötä hopean käyttö laajeni myös kansan ja porvariston keskuuteen sekä arkiesineisiin. Espanjalaiset valloittajat eli konkistadorit hallitsivat Perua vuoteen 1821, jolloin Peru itsenäistyi. Tämän 300 vuoden jakson aikana alkuperäiskulttuurit ja espanjalaiskulttuuri katolisine uskontoineen sekoittuivat keskenään, mikä näkyi sekä arkielämässä että uskonnossa. 1600-1700-luvuilla Perun varakuningaskunta oli hopean tärkein tuottaja maailmassa. Hopeaseppien yhteiskunnallinen arvostus oli kolonialismin aikana korkea, mutta samaan aikaan kaivosten intiaanityöläiset kärsivät ala-arvoisista työoloista.

Aboa Vetus Ars Novassa nähtävässä näyttelyssä voi ihailla myös tämän päivän perulaisten hopeataiteilijoiden töitä. Näyttely on toteutettu yhteistyössä perulaisen Patronato Plata del Perú -säätiön kanssa, jonka päätehtävä on vaalia perulaisia hopeasepäntaitoja, lisätä perulaisen hopeataiteen tunnettuutta maailmalla ja tukea alan nuoria opiskelijoita. Säätiö on toiminut vuodesta 1995 ja se on järjestänyt vuodesta 1997 lähtien kansallisia kilpailuja, joiden tavoitteena on ylläpitää perulaista hopeataiteen traditiota. Näiden kilpailujen tuloksia on esillä näyttelyssä.

Laaja Peru - 2000 vuotta hopeataidetta sijoittuu sekä maanalaiseen Aboa Vetukseen että nykytaiteen museon Ars Novan ensimmäiseen kerrokseen. Sinebrychoffin taidemuseo on tuottanut näyttelyn, ja sen arkkitehtuurin on suunnitellut Aboa Vetus & Ars Nova/Jari Soini. Perulaista kulttuuria avaavat tekstit ovat Sinebrychoffin taidemuseon ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon käsialaa.