Kirjain kerrallaan – lukemisen ja kirjoittamisen jäljet

Aboa Vetus
6.12.2013−16.8.2015
Kirjain kerrallaan -näyttelyn logo
Kirjain kerrallaan -näyttelyn logo

Esineet kirjallisen kulttuurin lähteinä

Kirjain kerrallaan – lukemisen ja kirjoittamisen jäljet -näyttely kertoo luku- ja kirjoitustaidon tulosta Suomeen keskiajalta lähtien. Näyttely käsittelee aihetta laajasti materiaalisen kulttuurin, erityisesti arkeologisen esineistön avulla, ja tuo esiin uusinta tutkimusta suomalaisten kirjallistumisesta. Näyttelyn ytimessä on dosentti Janne Harjulan (Turun yliopisto) arkeologinen tutkimustyö aiheen parissa.

Näyttelyn kuvaama ajanjakso painottuu keskiaikaan ja uuden ajan alkuun, mutta sisältää jatkumoita 1800-luvulle saakka. Nimestään huolimatta näyttely ei esittele kirjoja tai asiakirjoja, vaan niiden syntymiseen liittyviä tapoja ja välineitä. Toisaalta esillä on runsaasti muistiinpanojen tekemiseen liittyvää historiaa. Ajatteleva ihminen on tarvinnut muistinsa tueksi aina jonkinlaisia merkintöjä.

Luku- ja kirjoitustaidon juuret

Keskiajalla ja pitkään sen jälkeenkin luku- ja kirjoitustaitoinen osa kansasta erottautui selkeästi tavallisesta kansasta. Kirkon järjestämä kansanopetus kiertokouluineen ja kansakoululaitoksen perustaminen 1800-luvun loppupuolella saivat lopulta kansan lukemaan ja kirjoittamaan.

Kirjain kerrallaan -näyttely kertoo varhaisen sivistyneistön kirjallisesta kulttuurista, mutta pohtii ennen kaikkea sitä, missä kaikissa yhteyksissä kirjoitus, muistiinpanot ja merkinnät ovat arjessa esiintyneet. Näyttely on kertomus sivistyskehityksestä, jota läpileikkaa kirkollinen kulttuuri, kielet, tavat ja kansainväliset virtaukset.

Muistiinpanot ja väliaikaiset merkinnät ovat jättäneet häviävästä luonteestaan huolimatta paljon jälkiä. Näitä ovat muun muassa keskiaikaisten kauppiaiden vahataulut merkintöineen tai koululaisten käyttämät kirjoituspuikot. Mehiläisvahataulut ja kirjoituspuikot ovat varhaisimpia edeltäjiä rihvelitauluille ja kivipuikoille, paperilehtiöille ja kynille – ja lopulta tablettitietokoneille ja näppäilypuikoille.

Poikkeuksellisia löytöjä

Kirjain kerrallaan -näyttelyn esineistö on runsaudessaan poikkeuksellinen ja näkökulmaltaan tuore. Turun arkeologisilta kaivauksilta tehdyt löydöt sekä muista suomalaisista, pohjoismaisista ja keskieurooppalaisista kokoelmista lainattu materiaali luo kattavan näkymän kirjallistumisen historian vaiheisiin. Kirjansivujen pergamenttia tai paperia ei vitriineissä juuri nähdä. Sen sijaan kirjansoljet ja -helat ovat esillä laajasti.

Omistusmerkkinä toimineet puumerkit, joita löytyy esineistä, rakennuksista ja kirjojen marginaaleista kertovat omaa tarinaansa tekijästä, ajankohdasta, käytetystä kielestä ja jokaiselle meille ominaisesta, persoonallisesta käsialasta.

Kuvat näyttelykerronnassa

Näyttelyssä on Riikka Soinisen piirroskuvitus. Se sijoittaa esineet alkuperäiseen käyttöyhteyteensä. Piirrosten tapahtumat valottavat hetkiä kirjallistumisen historiasta keskiajalta aina 1800-luvulle asti. Samaistuminen vaikkapa keskiaikaisen koulupojan osaan on mahdollista näyttelyyn sijoitetussa luokkahuoneessa, jossa vahataulujen ja kirjoituspuikkojen kopiot ovat museovieraiden käytössä.

Oheisohjelma

Näyttelyn runsas oheisohjelma muodostuu muun muassa kädentaitokursseista, opastetuista kierroksista, ja luennoista. Kevätkaudella kuultava luentosarja järjestetään yhteistyössä Turun kaupunginkirjaston kanssa. Syksyllä museon Omatila-galleriassa museokävijöillä on mahdollisuus tutustua eri aikojen koulunkäyntiin ja kokeilla esimerkiksi kaunokirjoituksen sujumista.

Näyttelyn esineet tulevat seuraavista kokoelmista: Turun museokeskus, Ålands museum, Helsingin yliopiston kokoelmat, Satakunnan Museo ja Suomen kansallismuseo. Ulkomaisista kokoelmista esineitä lainaavat puolalainen Muzeum Archeologiczno-Historyczne w Elblągu sekä alankomaalainen Stichting Archeologie Hoeksche Waard.

Keskiaikaisia kirjoituspuikkoja Ahvenanmaalta. Esineet Ålands Museibyro. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen
Kirjanhela Kökarin luostarista asetettuna nykyaikaisen kirjan nurkalle. Esine Ålands Museibyro. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen
Näyttelyä värittää Riikka Soinisen kuvitus, joka auttaa asettamaan esineet alkuperäiseen yhteyteensä.Keskiajan koulupojat kirjoittivat vahatauluun. Elleivät keksineet muuta puuhaa...
Birgittalaisluostareissa luettiin ääneen uskonnollisia tekstejä.
Eläinhahmoiset kirjansoljet Turun Koroisista. Suomen kansallismuseon kokoelma. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen
Kirjaimet ja tekstit kuuluivat keskiaikaisten suomalaisten arkeen, vaikka taito lukea ja kirjoittaa rajoittui harvoihin. Piirros Riikka Soininen, Aboa Vetus & Ars Nova.
Kalenterisauva ajoitti vuotuiset tapahtumat. Piirros Riikka Soininen, Aboa Vetus & Ars Nova.
Kalenterisauva Joutsasta. Suomen kansallismuseon kokoelma. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen
Kirjanhela Kökarin luostarista. Esine Ålands Museibyro. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen
Kirjoituspuikko Kökarin luostarista. Esine Ålands Museibyro, kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen
Kirjoitusvälineitä kuljetettiin keskiajalla vyössä roikkuen. Piirros Riikka Soininen, Aboa Vetus & Ars Nova.
Mustepullon korkki Turun Koroisista. Suomen kansallismuseon kokoelma. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen.
19. Kauppias pitää kirjaa omaisuudestaan. Näytelyn kuvitusta. Piirros Riikka Soininen, Aboa Vetus & Ars Nova
Näyttelyn kuvitusta, lukemaan oppiminen. Piirros Riikka Soininen, Aboa Vetus & Ars Nova.
Vahatauluja Elblagista Puolasta. Muzeum Archeologiczno-historyczne w Elblągu. Kuva Aboa Vetus & Ars Nova, Jari Nieminen.