Kanava

Omatila
17.11.2017−8.4.2018

Kanava-taidelaboratorio on avoin ja dialoginen tila, joka tutkii 8. Turku Biennaalin teoksia. Jatkuvassa prosessissa olevan tilan sisällöistä vastaavat Turun ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutuksen opiskelijat. Tilaan on vapaa pääsy.

Kanava purkautuu
3.4.–8.4.2018

Kanavassa on nähty kuluneen talven aikana suuri joukko kiinnostavia kuvataiteen opiskelijoiden projekteja. Installaatiot, prosessiteokset, performanssit ja muut ovat ottaneet aktiivisesti kantaa Turku Biennaalissa esillä olevien teosten herättämiin kysymyksiin. Projektit ovat olleet vetämiensä työryhmien näköisiä ja avanneet kiinnostavia näkökulmia nykytaiteen olemukseen. Kanava merkittiin alussa rakennustyömaaksi pystyttämällä seiniä ja kattoa varten uudet rakenteet. Nyt, projektin viimeisessä vaiheessa, koolingit ovat romahtaneet. Ne ovat täyttäneet oman tehtävänsä Kanavan projekteja toisiinsa sitovana taustana. Purkutyömaan seinälle heijastuu kuvia Kanavan monista projekteista.


Kanavan Työryhmä VII
Jussi Haro & Eetu Kevarinmäki: Rakkautta & Piikkilankaa
13.3.–2.4.2018

Jussi Haro ja Eetu Kevarinmäki työstävät teoskokonaisuutta Rakkautta ja Piikkilankaa Kanava-taidelaboratoriossa Aboa Vetus Ars Nova -museossa.

Jokainen esine ja asia herättää eri ihmisissä aina erilaisia tunteita ja tulkintoja. Kokemus on aina subjektiivinen, sillä jokainen peilaa kokemuksissaan tiedostamattaankin itseään. Sama objekti, vasara tai kynä, voi sisältää eri ihmiselle aivan eri merkityssisällön.

Haluamme ajatella, että huumori on yksi väylä pysäyttää, mahdollistaa vakaviakin ajatuksia vakavasta aiheestaa. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa, ainakaan päällisin puolin.Sokerikaan ei yksiselitteisesti ole vain makeaa.

Rakkautta & Piikkilankaa -teoskokonaisuudessa Jussi Haro ja Eetu Kevarinmäki haluavat nostaa esille arkiesineiden henkilö-ja yhteiskuntasidonnaisia sisältöjä. Kaikki taiteilijaparin vaahtokarkeilla pehmentämät objektit ovat jollain asteella latautuneita väkivallan tai sen uhan kautta.

Tiistain täsmäiskut
13.3. klo 15–17 Teos rakentuu, taiteilijat paikalla
20.3. klo 15–17 Vaahtokarkkityöpaja
27.3. klo 17–18 Bänditreenit: Antti-Juhani, Jussi ja Mikko unelmoivat bändistä. Heillä on ollut kahdet harjoitukset ennen tätä, nämä ovat kolmannet. Varsinaista suuntaa ei ole vielä näkyvissä. Lattialla on sattumanvaraisia soittimia, ehkä pari syntetisaattoria ja mikrofoni. Kaikki on ihanan vapaata, tuskallisen myötähävettävää ja aivan levällään. Tältä pohjalta aletaan rakentamaan.

Teksti: Jussi Haro & Eetu Kivarinmäki
Kuva: työryhmä
 

Kanavan työryhmä VI
Maria Kivilaakso & Annika Lehtinen: Tumma pinta
20.2.–11.3.2018

Kanavan työryhmä VI: Tumma pinta_Mari Kivilaakso, Annika Lehtinen

Siellä minne valo ei ylety on pimeää eikä ilman vettä mikään kasva. Pinnat ja kuplat puhkeavat, ei tarvitse kuin tökätä. Ehkä ajatuksille käy samoin, jos tarpeeksi hämmentää.

Pinnan ja ulkokuoren alla on aina jotain syvää? Entä jos tämä olisikin vain paikka olla. Kauas katsominen rauhoittaa, mutta nyt ollaan lähellä pintaa. Kohtaamisen välissä on aina seiniä. Jotain leviää ikkunasta.

Tumma pinta on Maria Kivilaakson ja Annika Lehtisen yhteinen tilateos. Katutaiteesta tutulla paste-up -tekniikalla toteutettava installaatio kasvaa Omatila-gallerian kokoiseksi osana Kanava-taidelaboratoriota.

Teksti: Annika Lehtinen
Kuva: työryhmä

Täsmäiskut:
20.2. klo 15–17 Tule tutustumaan teoksen taiteilijoihin ja seuraamaan teoksen syntyprosessia.
27.2. klo 15–17 Lukupiiri I. Luetaan yhdessä teksti, jonka jälkeen keskustelua tekstin äärellä. Tekstinä on "Kaikkien aikojen kertomus" Neil deGrass Tysonin kirjasta Tähtitiedettä kiireisille (2018). Tekstin saa luettavaksi tilaisuuden alussa. Tilaisuus on avoin ja maksuton, tervetuloa!
6.3. klo 15–17 Lukupiiri II. Luetaan yhdessä teksti, jonka jälkeen keskustelua tekstin äärellä. Tekstin saa luettavaksi tilaisuuden alussa. Tilaisuus on avoin ja maksuton, tervetuloa!
 

Kanavan työryhmä V
Sanna Koho & Veera Lohiniva: Illuusio
29.1.–18.2.2018

Kuva: Sanna Koho & Veera Lohiniva
Illuusio
on Sanna Kohon ja Veera Lohinivan projekti, jossa he tutkivat muistin ja näkemysten muokattavuutta, sekä keskenään risteäviä todellisuuden variaatioita.

Sanna Koho tuo tilaan yhdysvaltalaisen muistitutkija Ann Millerin työhuoneen, jossa on ensimmäistä kertaa nähtävillä tieteellisiä läpimurtoja, jotka on saavutettu uudenlaista kuvauslaitetta, NH24-I käyttäen. Teoreettisten ja empiiristen tutkimusten valossa voidaan todeta, että uudenlaisen nanoteknologian avulla olemme ottaneet suuren askeleen ihmiskunnan historiassa.

Teoksessaan Sanna Koho tekee tutkielmaa todellisen ja epätodellisen kohtaamisesta pohtien samalla sitä, mitä merkitystä sillä on yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kuinka paljon voidaan tarjota väärää tai vääristeltyä informaatiota uskottavien raamien sisällä, ja mikä on sen merkitys totuudenmukaiselle informaatiolle. Missä vaiheessa totuus muuntuu puolitotuudeksi ja lopulta suorastaan keksityksi. Voivatko ne kaikki olla läsnä yhtä aikaa vallitsevassa todellisuudessa. Toisaalta, mitä todellisuus on.

Veera Lohiniva toteuttaa tilassa audio-visuaalisen installaation, ja tutkii teoksessaan nykyhetken koostumusta, sen muutoksessa olevaa luonnetta, sekä minäkuvan vuoropuhelua pysymättömän maailman kanssa.

Muisto ilmenee ja muotoutuu nykyhetkessä, ja nykyhetki taas muotoilee tulevaisuuden. Juuri nyt meillä on avaimet jokaiseen aikaan, paikkaan ja olotilaan. Kuitenkaan missään muualla ei voi olla, kuin tässä hetkessä. Jos menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, sekä kaikki ilmiöt hakevat muotoaan yhä uudelleen, kuinka se vaikuttaa meihin? Millaisia uusia kokemuksia samankaltaisina toistuvat ilmiöt luovat, kun ne suhteutetaan erilaisiin olosuhteisiin?

Tiistaisin toistuvissa täsmäiskuissa taiteilijat reflektoivat käsittelemiään aiheita ja antavat uusia näkökulmia teostensa teemoihin.

30.1. klo 15–17: Taiteilijat ovat paikalla ja kertovat työskentelystään rennolla otteella.
6.2. klo 15–17: Interventio, jossa taiteilijat muokkaavat näyttelytilan sisältöä ja järjestystä.
13.2. Esitys alkaa klo 16:30: Veera Lohinivan performanssi, jossa hän tutkii nykyhetken kerrostumia.

Teksti ja kuva: Sanna Koho & Veera Lohiniva
 

Kanavan työryhmä IV
Laura Halonen, Miia Varis, Jirko Viljanen: Aura
9.1.–28.1.2018

Kanava, työryhmä IV – Aura, kuva: Miia Varis

Aura, aathra, åder, suoni

Teoksessa olemme luoneet syvän katseen Aurajoen harmaana valuvaan veden virtaan ja sen tuntemattomaan alitajuntaan. Näillä seuduilla ihminen on unohtanut jo esihistoriallisista ajoista asti. Kiiltävä hetken muisto, joka painuu, ruostuu ja hapettuu ajan saatossa. Oletteko kuulleet tyypistä, joka soutelee pitkin Aurajokea vetäen magneettia perässään?

Projektissamme matkustamme taiteilijoina arkeologiselle tutkimusmatkalle Aurajoen alkulähteille, tunnustellen sen savista olomuotoa, pitkin vaihtuvia maisemia, sinne missä makea vesi loppuu ja meri aukeaa.

Teksti: työryhmä
Kuva: Kuva: Miia Varis

Kanavan työryhmä III
Emilia Linnavuori: Funktion diagrammi
21.12.2017–8.1.2018

Kanavan sisällöistä vastaa  21.12.2017–8.1.2018 taiteilija Emilia Linnavuori

”Funktion diagrammi” on tilallinen installaatio, jossa pohditaan tekemisen mielekkyyttä suhteessa sen järkevyyteen taiteilijanäkökulmasta. Vaikka oma palo tekemiseen on kova, palveleeko tekeminen se ketään muuta kuin minua itseäni?
Tarvitseeko sen palvella? Onko tällä katsojia? Minne vien tämän teoksen kun se ei enää olekaan esillä? Mihin se mahtuu? Voiko sen käyttää uudelleen?

Teoksessa on Turku Biennaali -näyttelyn teoksia jotka on representoituna tilaan, riisuttuna niiden visuaalisuudesta, jättäen jäljelle ainoastaan teoksen koon, säilytysmuodon tai keston. Installaatio on katsaus taiteilijan, gallerian tai museon arkeen, katsoen sitä mitä on jäljellä kun koettavaksi ja nähtäväksi tarkoitettu asia on tullut tiensä päähän.

Teoksessa on käytetty puuta ja muovia, joka materiaalillaan symboloi orgaanista ja muuttuvaa suhteessa kertakäyttöisyyden ongelmallisuuteen.

Teksti ja kuva: Emilia Linnavuori
 

Kanavan työryhmä II
Anni Haunia, Kaisa Lempinen, Emmi Länsman, Rita Vaali
4.–20.12.2017

Kanavan sisällöistä joulukuussa vastaa työryhmä: Anni Haunia, Kaisa Lempinen, Emmi Länsman ja Rita Vaali. Kuva: Anni Haunia.

”Meidän ja pyhimyksen välinen ero on se, ettei pyhimys ahdistu”

Miksi viimeistelemättömät työt ja se pysähtymisen tunne, kun asiat eivät tapahdu riittävän nopeasti, tekevät hengittämisen vaikeaksi? Johtuuko se siitä, ettet silloin ole synkronoitu siihen tahtiin, jolla ympäröivä maailma pauhaa pysähtymättä eteenpäin? Maailma, jossa pysähtyminen on kasvun ja kehityksen vastakohta, eikä hetki, jolloin ehdit katsoa itseesi, ympärillesi ja keskittyä.

Muuttuva installaatiomme on ottanut kimmokkeen lempeästä hyväksynnästä työskentelyn hitautta ja keskeneräisyyttä kohtaan. Pohdimme ihmisen ja luonnon välille kasvavaa kuilua, kun sukupolvien välinen tieto ei jatka enää kulkuaan. Kun kaiken voi ostaa uutena, muoviin pakattuna, onko mitään järkeä viettää tuntikausia kutoen, rakentaen ja hikoillen? Teoksen ja työskentelyprosessien kautta kokeilemme ratkaisuja tasapainon ja harmonian löytämiseen. Joskus epätoivon vimmalla.

Näyttely on kommenttimme jatkuvaan kulutukseen perustuvaa yhteiskuntaa kohtaan. Pyrimme materiaalien valinnalla välttämään uuden tavaran ostamista ja tuottamista. Sitä huolimatta kaikki tämä tuntuu usein vain heikolta haparoinnilta suurien muutosten keskellä. Hengitys salpautuu.

”Meidän ja pyhimyksen välinen ero on se, ettei pyhimys ahdistu” - buddhalainen nunna.

Teksti: työryhmä
Kuva: Anni Haunia

Kanavan työryhmä I
Salla Sillgren, Rosa Helin, ja Appe Leppänen
17.11.–3.12.2017
 

Kananvan sisällöistä marraskuussa vastaa työryhmä Salla Sillgren, Rosa Helin ja Appe Leppänen. Kuva: Jari Nieminen.