Juha Mäki-Jussila – Äkkiä viime kesänä

Temperamenttiset kasvit esiintyvät valkokankaalla – ihmissuhteiden viidakossa

Aboa Vetus & Ars Novan Takkahuone-galleriassa nähdään syystalvella taiteilija Juha Mäki-Jussilan videoteos Äkkiä viime kesänä. Teoksen nimi viittaa Tennesee Williamsin samannimiseen näytelmään Suddenly, Last Summer (1958), jonka tapahtumapaikkana toimii viidakkomainen puutarha. Williamsin näytelmä on raadollinen kuvaus ihmissuhteista; hyväksikäytöstä ja julmuudesta.

Takkahuoneessa esillä olevassa videoversiossa perinteiset näyttelijät on korvattu animoiduilla kasveilla, jotka esittävät fragmentteja Äkkiä viime kesänä -näytelmän alkuperäisestä dialogista. Inhimillisiksi muuttuvat kasvit siteeraavat kutkuttavalla tavalla repliikkejä Joseph L. Mankiewiczin ohjaamasta elokuvasta Suddenly, Last Summer (1959). Pensaikossa vilahtelevat muiden muassa lobotomia-leikkauksiin erikoistunut kirurgi, rikas mutta häijy leskirouva ja tämän turmeltunut runoilijapoika Sebastian sekä muistinsa menettänyt serkkutyttö.

Mäki-Jussila ei viittaa Williamsin näytelmään niinkään juonellisesti, vaan subjektiivisina tuntemuksina. Videoteoksessa ei varsinaista juonta olekaan, vaan näytelmän teemat puhkeavat kukkaan ja kuihtuvat satunnaisessa järjestyksessä.

Äkkiä viime kesänä on myös seurantadokumentti Suomen kesästä, jossa kaikki tapahtuu kovin nopeasti. Taiteilija kuvasi kuluneena kesänä Karkkilassa ja Ahvenanmaalla kasvisilmujen puhkeamista ja kasvua frame-by-frame-tekniikalla erikoislähikuvina, joista hän toteutti animaatiotekniikalla yksikanavaisen videoteoksen (kesto 4:00 min). Animaatiossa yksittäiset kuvat toistuvat nopeasti peräkkäin ja sykäyttävät kohteensa rytmikkääseen liikkeeseen.

Mäki-Jussila on oivaltavalla tavalla löytänyt kasvien kasvuliikkeistä inhimillisiä piirteitä. Jylhä ja korkea korsi uhkuu itsevarmuutta, kun taas pieni pallomainen kirsikka tärisee ja on hädissään kohtalostaan. Joukkiona esiintyvät sipulit kikattavat kepeästi porukassa, ja päivänkakkaroiden kukkiva ja lakastuva ryhmä luo tunnelman viime kesän muistelulle. Horisontaalisesti asetettu ruusunvarsi kuvastaa nerokkaasti liikettä, ajan ja paikan nopeaa muuttumista.

Juha Mäki-Jussila (s.1967) asuu ja työskentelee Karkkilassa. Hän on opiskellut Oriveden opistolla, Kokkolassa Nordiska konstskolanissa ja Helsingin Kuvataideakatemiassa, josta valmistui vuonna 1997. Mäki-Jussila on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin sekä kotimaisiin videofestivaaleihin, kuten Euronight '06 Nuit Blanche, An All Night Contemporary Art Thing, Toronto, Kanada (2006), The Independent Film Festival of Boston, USA (2005) ja Echigo-Tsumari Art Triennal, Japani (2003). Taiteilija on lisäksi pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.

Mäki-Jussilan liikkuvaa kuvaa käyttävien teosten esitysmuoto vaihtelee nauhateoksista installaatioihin. Teoksia luonnehtii omituinen kiinnostus ihmisyyteen. Mäki-Jussilan tutkielmista voi myös löytää viittauksia liikkuvan kuvan historiaan. Viimeaikaisissa töissään hän on soveltanut stop motion-animaatiotekniikkaa luodakseen ”illuusion liikettä” liikkeen illuusion sijaan.