Arkeologiset kaivaukset Aboa Vetuksessa

Kaivauksilla

Aboa Vetuksen puolen raunioalue ja arkeologiset esinelöydöt kaivettiin esiin alueella tehdyissä laajoissa arkeologisissa kaivauksissa. Aboa Vetus & Ars Nova ja sitä ylläpitävä Matti Koivurinnan säätiö ovat toimineet aktiivisina Luostarikorttelin tutkimuksessa siitä lähtien. Museokävijöillä on Aboa Vetuksessa mahdollisuus kulkea keskiajassa ja nähdä myös, miten arkeologista tutkimusta tehdään. Kaivausten myötä raunioille saadaan tarkempia ajoituksia ja esinelöytöjen avulla uutta tietoa elämästä juuri tällä paikalla satoja vuosia sitten. Museon perusnäyttelyssä nähtävät esineet on kaikki löydetty tontilta.

Arkeologisia kaivauksia on tehty maanalaisessa Aboa Vetuksessa yleisön nähtävillä, joten kävijät ovat päässeet kesäaikaan museossa vieraillessaan tutustumaan arkeologin työhön ja menetelmiin. Kaivausten tuloksia ja löytöjä esitellään museotiloissa sekä museon verkkosivuilla.

Arkeologiset kaivaukset kesällä 2015

Vuonna 2012 aloitettuja Aboa Vetus & Ars Nova -museon niin kutsutun suuren kivitalon kellarin K94:9 kaivauksia jatkettiin vuonna 2015 toukokuulta elokuun loppuun. Kaivauskohde sijaitsee maanalaisen museoalueen keskellä, keskiaikaisen Luostarin jokikadun kaakkoispuolella. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut selvittää 1400-luvun alussa rakennetun ja vuonna 1653 puretun talon rakenteita sekä kellarin täyttö- ja käyttövaiheita.

Kaivauksen aikana paljastettiin iso osa kellarin lattiapinta-alasta, kaivettiin pois yhtä kellarin holvia kannatellut maapatsas ja kaivettiin esiin kellariin johtavan portaikon lounaispielen alinen hirsiarina. Erityisesti kellarin pohjoisnurkka tutkittiin perusteellisesti. Kaivaukset osoittivat, että kivitaloa on jossakin vaiheessa laajennettu lounaaseen, ja portaikon massiivinen pieli on ilmeisesti ollut alun perin talon ulkoseinä. Laajentaminen lienee tapahtunut jo 1400-luvulla.

Kesän aikana kellarista tehdyt löydöt vahvistavat edellisvuoden tulkintaa kellarin käytöstä keittiönä. Etenkin seinänvierustoilta löytyi huomattavasti keittiöjätettä, josta kalanruodot muodostivat suurimman osan. Joukossa oli myös koti- ja riistaeläinten luita, hasselpähkinän ja saksanpähkinän kuoria, munankuoria ja viljanjyviä. Keittiövälineistä löytyi useiden lasipikarien, kahden kimpiastian, punasaviastioiden ja kahden kivisavikannun kappaleita, mahdollinen paistihaarukan katkelma ja luukahvainen ruokaveitsi. Esinelöytöjen ajoitus on 1400-luvun alusta 1500-luvulle.

Kaivauksista laadittu raportti eli kaivauskertomus kokoaa kaivausten yhteydessä tehdyn dokumentointityön yksiin kansiin. Kaivauskertomuksen voit ladata itsellesi alla olevasta linkistä pdf-muodossa:

Arkeologiset kaivaukset kesällä 2014

Arkeologisia kaivauksia museoalueella jatkettiin taas kesällä 2014. Edellisvuosien tapaan kaivauskohde oli niin kutsutun suuren kivitalon kellari. Tänä vuonna päästiin jo kaivamaan esiin kellarin mukulakivilattiaa. Kellarin katto oli sortunut tulipalossa, ja yllättäen sortumakerroksen alta löytyi mahdollisen uunin perustus. Suurin osa keskiajan kivitalojen kellareista on ollut lämmittämättömiä varastoja, joten löytöä ei osattu odottaa. Kaivausten aikana kävi selväksi, että kellarissa on ilmeisesti ollut keittiö. Uunin lisäksi sieltä löytyi astioiden kappaleita ja lattiakouruun päätynyttä keittiöjätettä: kalanruotoja, munankuoria ja leikeltyjä lampaanluita. Näiden avulla on mahdollista tutkia, millaista ruokaa keittiössä on valmistettu. Lattiakivien välistä löytyi myös kappale sirosta viinipikarista, joka on joskus hajonnut pudotessaan lattialle. Löydöt ovat pääosin kellarin käyttöajalta 1500-luvulta.

Mielenkiintoisimpia löytöjä oli lähes kokonainen kissan luuranko. Yhdessä samasta kellarista vuonna 1994 löytyneen kissan ja vuonna 2013 löytyneiden kissan raajojen kanssa kellarista on siis kaivettu esiin ainakin neljän kissan jäännökset. Muuten kellarista löytyi tyypillistä keskiajan ja uuden ajan taitteen esineistöä: saviastioita, ikkunalasia, rautanauloja ja muun muassa kaksi hopearahaa 1500-luvun lopusta. Odottamattomin löytö oli ehkä kuitenkin kahden nikaman muodostama ihmissormi, joka löytyi kellarin käyttökerroksesta. Toistaiseksi on täysi mysteeri, miten sormi kellariin päätyi. Sormi on voinut katketa esimerkiksi leikkuuonnettomuudessa. On myös mahdollista, että se on kätketty kellariin maagisessa tarkoituksessa. Keskiajalla hirtettyjen rikollisten ruumiinosissa uskottiin olevan taikavoimia.

Kaivauksesta kertova raportti eli kaivauskertomus kokoaa yhteen tehdyt havainnot, löydöt ja kartat. Voit ladata kertomuksen itsellesi alla olevasta linkistä pdf-muodossa:

Arkeologiset kaivaukset kesällä 2013

Aboa Vetuksen alueella sijaitsevan suuren kivitalon kaivaukset jatkuivat 2013 kesällä. Kaivauskohde on museoalueen suurimman keskiaikaisen kivitalon kellari, joka aikanaan museon perustamista edeltävissä kaivauksissa vuonna 1994 jätettiin odottamaan tulevia tutkimuksia. Kaivauskohteena oleva talo on rakennettu 1400-luvun alussa ja purettu kaksi ja puoli vuosisataa myöhemmin, 1600-luvun puolivälissä. Tällöin puretun rakennuksen päälle tehty Vähätori-niminen aukio varmisti, ettei kellariin ole kajottu ennen 1990-luvun alun kaivauksia. Kellarin tyhjentäminen täyttömaasta aloitettiin kesällä 2012.

Kellarin täyttömaasta on paljastunut löytöjä keskiajalta 1300-luvulta talon purkamisaikaan 1600-luvulle asti. Tähän mennessä esiin saadut löydöt ovat pääasiassa hukattua ja rikkinäistä tavaraa: savi- ja lasiastioiden paloja, ikkunalasia, rahoja ja nuppineuloja. Kesän 2013 kaivausten mielenkiintoisimpia löytöjä oli ehjä lyijyplombi, jollaisia on käytetty keskiajalla kangaspakkojen sinetteinä. 1300-luvulle ajoittuva plombi on peräisin Tournain kaupungista, joka sijaitsee nykyisen Belgian alueella.

Suuren kivitalon viimeiset tunnetut asukkaat elivät 1500-luvun lopulla, mutta varhemmista asukkaista ei löydy tietoja asiakirjoista. On mahdollista, että kesän 2014 kaivaukset saattaisivat paljastaa jotakin suuren kivitalon tätä vanhemmasta menneisyydestä.

Kaivauksista laadittu raportti eli kaivauskertomus kokoaa kaivausten yhteydessä tehdyn dokumentointityön yksiin kansiin. Kaivauskertomuksen voit ladata itsellesi alla olevasta linkissä pdf-muodossa:

Arkeologiset kaivaukset kesällä 2012

Aboa Vetus & Ars Nova -museo suoritti Luostarikorttelin alueella arkeologisia tutkimuksia kesällä 2012. Kaivauskohteena oli maanalaisessa Aboa Vetuksessa sijaitsevan keskiaikaisen suuren kivitalon kellari. Talo on rakennettu aivan 1400-luvun alussa. Täyttömaakerrosten perusteella vaikuttaa siltä, että kellaria on jo sen käyttöaikana 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa alettu käyttää jätteenkeruupaikkana. Kellarin käyttäminen tunkiona päättyi todennäköisesti vuoden 1656 kaupunkipaloon, jota seurasi suuren kivitalon purkaminen ja kellarien täyttäminen purkujätteellä ja muualta tuodulla tunkiomaalla.

Suuren kivitalon kellarin täyttömaasta tehtiin runsaasti 1600-luvulle ja sitä varhaisempiin vuosisatoihin sijoittuvia löytöjä, jotka kertovat elämästä Turussa keskiajan ja uuden ajan taitteessa. Löydöt ovat pitkälti kyseisen aikakauden talousjätettä; ruokatottumuksista kertovia eläimenluita ja kalanruotoja sekä rikkoutuneita ja poisheitettyjä esineitä. Täyttömaahan päätyneen aineiston joukossa on myös selvästi ihmisten hukkaamia esineitä, kuten rahoja ja nuppineuloja. Harvinaisimpia löytöjä ovat keskiaikainen 1300–1400-luvulle ajoittuva tinainen apilasolki sekä tekstiilin kappaleet, joita ei alueen kaivauksilta ole aiemmin tullut esiin. Kankaanpalat ovat yksinkertaista karkeahkoa kangasta ja mukana on myös pala kudottua nauhaa. Mielenkiintoisiin löytöihin lukeutuu myös 1500–1600-lukujen taitteeseen ajoittuva pala ruskeaa saksalaista kivisavikeramiikkaa. Pala on peräisin olutkannusta, jossa kuvataan talonpoikaishäitä. Täyttömaasta on tullut esiin myös pieniä paloja savisista liitupiipuista, jotka kertovat tupakanpolton varhaisvaiheista Suomessa 1600-luvulla.

Kaivauksista laadittu raportti eli kaivauskertomus kokoaa kaivausten yhteydessä tehdyn dokumentointityön yksiin kansiin. Kaivauskertomuksen voit ladata itsellesi alla olevasta linkissä pdf-muodossa: