Tuhatlakkinen
Luostarikorttelin keskiaikaiset äänet ovat jo aikaa sitten hiljentyneet, mutta ehkä kuuden vuosisadan takaisesta elämästä on jäljellä vielä enemmän kuin ensi näkemältä uskoisikaan. Tarkkasilmäinen kävijä voi nimittäin nähdä museossa esiteltävien raunioiden lomassa kasvavia tummatupaskynsikkään (Lyophyllum fumosum) tupasmaisia itiöemiä, joita nousee esiin vaihtelevina vuodenaikoina ja vaihtelevissa paikoissa. Kuivat itiöemät on pääasiassa jätetty kasvupaikoilleen käsittelemättöminä, ja ne voivat säilyä niissä vuosikausia.
Tummatupaskynsikkään lakki on ruskea ja sen heltat ja jalka vaaleahkoja. Sieni on maultaan hyvä ja kelpaa ruoanlaittoon esikäsittelemättömänäkin. Haju on maltillinen ja sen tunteminen vaatii kumartumista lähelle sientä. Kaikki Aboa Vetuksen tummatupaskynsikkäät voivat hyvin olla yhtä yksilöä, sillä sama sienirihmasto saattaa kasvattaa itiöemiä pitkien matkojenkin päähän, jopa erilaisten rakenteiden läpi.
Tummatupaskynsikäs kasvaa normaalisti yleensä lehti- ja sekametsissä sekä esimerkiksi pihoilla. Aboa Vetuksen sienten kasvuympäristö on siten varsin erikoinen. Toisaalta Turun tuomiokirkon edustan arkeologisissa kaivauksissa on havaittu, että maassa vuosisatoja muhineet sienirihmastot ovat edelleen elinvoimaisia ja alkavat kasvaa saatuaan taas happea. Vaikka Aboa Vetuksen tummatupaskynsikkäät ovat voineet siirtyä paikalle ilmassa matkaavina itiöinä, ei niiden säilyminen keskiaikaisissa maakerroksissa olisi tavatonta. Näin ollen samat Aboa Vetuksessa kasvavat sienet ovat voineet todistaa aikanaan keskiaikaista elämänmenoa jonkun tuon ajan turkulaisen takapihalla.