Syreenejä ja suolakauppiaita
Aboa Vetukseen mennessään museokävijä siirtyy nykypäivästä suoraan keskiajan Turkuun. Mutta mitä kaikkea alueella onkaan tapahtunut väliin jäävien vuosisatojen aikana? Tähän monimuotoiseen ajanjaksoon perehdytään Aboa Vetus & Ars Novan Rihmasto-hankkeessa. Rihmasto toteutetaan vuonna 2011, Turun kulttuuripääkaupunkivuotena.
Tutkimushanke keskittyy Rettigin tontilla ja Luostarikorttelissa eläneiden ihmisten jokapäiväiseen elämään ja erityisesti heidän keskinäisiin verkostoihinsa aina 1500-luvulta museon perustamiseen 1990-luvulla. Myös keskiajan jälkeen monet kaupungin varakkaimmista kauppiaista asuivat Luostarikorttelin alueella, jossa heidän naapureinaan oli professoreja, laivankapteeneja, teurastajia ja peruukintekijöitä. Ihmiset ovat käyneet kauppaa, rakastaneet, tapelleet - sekä solmineet lukuisia keskinäisiä liike- ja sukulaisuussuhteita.
1700-luvun miehisessä liikemaailmassa pärjäsivät mainiosti myös turkulaiset naiset. Heistä esimerkkinä mainittakoon Elisabeth Tottie, joka leskenä ja viiden pojan äitinä johti miehensä kauppahuonetta 33 vuotta. Menestyksekkäänä liikenaisena hän laajensi toimintaa myös uusille aloille, ja oli perustamassa niin purjekangastehdasta kuin uutta tupakkatehdasta. Mutta ei täällä skandaaleiltakaan ole vältytty. Lähinnä katutappeluissa kunnostautunut ylioppilas Walstenius karkasi 1600-luvun lopulla aatelisen hovioikeuden varapresidentin Grassin tyttären kanssa. Maasta karkoituksen tai kuolemantuomion sijaan tarina kuitenkin päättyi onnellisesti. Karanneista nuorista tuli lopulta Henrik Gabriel Porthanin isoisovanhempia.
Luostarikorttelin asukkaiden välille muodostuikin monia päällekkäisiä ja rinnakkaisia verkostoja, joiden osin yllättävätkin lonkerot ulottuvat nykypäivään asti. Nämä rihmastot heräävät henkiin tulevassa näyttelyssä. Silloin myös selviää se, miten otsikossa mainitut syreenit liittyvät Luostarikorttelin asukkaisiin.
16.6.2009 Elina Maines