Kaupunki orkesterina

Minkälaisena Turun kaupunki esittäytyy kuuloaistin kautta koettuna? Olemmeko jo turtuneita liikenteen meluun vai kuulemmeko siinä erilaisia vivahteita? Vaikkapa näihin kysymyksiin sai vastauksen taiteilija Pessi Parviaisen vetämällä kuuntelukävelyllä. Sateisen syyspäivän päätteeksi 16 reipasta kävelijää lähti kierrokselle, joka liittyi Ars Novassa lokakuun loppuun saakka esillä olleeseen kansainväliseen äänitaiteen näyttelyn Klangiin.

Kävelyn aluksi Pessi Parviainen kertoi museolla mitä kuuntelukävely on ja miten sillä tulee käyttäytyä. Kuuntelukävelyn ideana on – kuunnella. Parviainen vertasi kaupungin tai minkä tahansa ympäristön äänimaisemaa orkesteriin, jonka soittamaan konserttiin hyppäämme hetkeksi mukaan. Samoin kuin kaupunki elää koko ajan, myös orkesterin soittama musiikki vaihtuu ja muuntuu jatkuvasti. Kuuntelykävelyn voi toteuttaa missä ja milloin tahansa, siihen on vain yksi tärkeä sääntö: kukaan ei puhu vaan aistit herkistyneinä keskitytään kuuntelemaan.

Koko päivän jatkunut sade onneksi lakkasi juuri ennen kävelyä, mutta märät tiet ja solisevat sadevesikaivot toki antoivat edelleen oman säväyksensä äänimaisemaan. Kävelyn reitti kulki aluksi museolta kohti tuomiokirkkoa. Vilkkaassa kadunristeyksessä ohivilistävien autojen äänet kuulostivat yllättäen todellakin musiikilta, se ei ollut enää pelkkää meteliä vaan siinä oli tietty rytmi ja melodia. Kaupunkivilinästä siirryimme hetkeksi sisälle tuomiokirkkoon, jonka hiljaisuudessa ryhmämme askelten kopina ja sadetakkien natina kuuluivat entistä selvemmin. Yllättäen kirkossa kuulimme myös kuuntelukävelyn lähes ainoat ihmisäänet japanilaisen turistiryhmän aikaansaamina. Kaupungilla oli siis yllättävän vähän ihmisiä liikkeellä. Ja silloinkin kun heitä oli, niin he hiljenivät ihmetyksestä kohdatessaan vaiti kulkevan joukkomme.

Kirkosta matka jatkui Yliopistonmäelle pitkin Koskenniemenkatua, jossa tuomiokirkon kellojen lyönnit kuulostivat varsin jylhiltä. Tiedon portaita laskeuduimme jälleen alas Hämeenkadulle, josta poikkesimme hieman hiljaisempaan ympäristöön kun Kerttulinmäen kautta siirryimme Vartiovuorenpuistoon. Ylhäällä puistossa liikenteen vaimentuneet äänet kantautuivat yhtaikaa eri suunnilta ja saimme lisäksi ihailla rastaiden innokasta konserttia puiden latvoissa.

Noin tunnin kestäneen kuuntelukävelyn jälkeen vaihdoimme vielä hetkisen tuntemuksiamme museolla. Itse jäin hämmästelemään sitä, kuinka paljon ryhmämme itse tuottama äänimaailma eli rytmikäs kengänkopina asfaltilla tai vaatteiden kahina vaikuttikaan kuuntelukokemukseen. Ja kotiin kävellessäni huomasin yllättäen, että minähän olen edelleen kuuntelukävelyllä!

26.10.2010 Elina Maines