Viikon 27 kaivauslöytö

Luuhuilun teelmä

Tämä 1400-luvulle ajoittuva luuhuilu ei koskaan valmistunut. Valmiiden sormiaukkojen lisäksi huilussa näkyy kesken jäänyt poraus ja hahmotelmia aukon paikoista. Teelmästä näyttäisi puuttuvan huilumaisen äänen tuottamiseen vaadittava särmäaukko, jollainen tällaisessa luuhuilussa on yleensä ollut. Luun toinen pää on siististi leikattu, mutta toinen pää on murtunut. Mahdollisesti särmäaukko on jäänyt luun katkenneeseen osaan. Teelmään on kuitenkin huolella valikoitu keskiaikaiselle luuhuilulle tyypillinen lampaan tai vuohen sääriluu. Luuhuilu syntyi näppärimmin putkimaisesta luusta.

Löytöä vastaavien luuhuilujen kulta-aikaa näyttäisi olleen Pohjois- ja Keski-Euroopan keskiaika erityisesti rannikkoväestöjen parissa. Aiemmin Suomesta tunnettiin ainoastaan kaksi ahvenanmaalaista luuhuilua, kun taas esimerkiksi Ruotsin Lundin keskiaikaisista kerroksista niitä oli löydetty kymmenittäin. Nyt Turun alueelta tunnetaan jo useita luuhuiluja, mikä osaltaan kertoo kaupunkiarkeologisen tutkimuksen kehittymisestä ja kasvusta Suomessa.

Aboa Vetuksen arkeologiset kaivaukset 2010

Aboa Vetuksen tämän kesän kaivaukset tehdään alueen suurimman kivitalon takapihalla. Se on rakennettu vuosina 1401–1404.  Alueen tutkimukset aloitettiin jo kesällä 2009, ja ne osoittautuivat hyvin mielenkiintoisiksi.Vanhimmat kulttuurikerrokset sijoittuvat 1300-luvun alkuun, Turun varhaisimpaan vaiheeseen. Kaivaus on rikas myös esinelöydöiltään, sillä piha on ollut monenlaisen toiminnan paikka: siellä on hoidettu eläimiä, pidetty kasvimaata, tehty talon töitä ja heitetty jätteitä pihan tunkioon. Niinpä paikalta on mahdollista löytää jäämiä eläimistä, vihanneksista sekä osia esineistä. Pihan lantapitoiset kerrokset myös säilyttävät orgaanista ainesta kuten nahkaesineitä paremmin kuin tavallinen savimaa.

Aboa Vetuksen uloskäynnin porrastasanteella on nähtävillä joka toinen viikko uusi kaivauslöytö. Löytöjä on esillä 11.6–20.8.