Pekka Paikkari - Suuri keskeneräinen

Aboa Vetus & Ars Nova -museossa syksyllä 2006 nähtävä näyttely Suuri keskeneräinen on kolmas näyttely Pekka Paikkarin työskentelylle tärkeiden näyttelyiden sarjassa ja samalla sarjan päätös. Hänen näyttelytrilogiansa on tuonut veistoksia ja installaatioita osaksi museoiden ja näyttelypaikkojen sisältöä ja tilaa. Ensimmäinen osa Minä Muistan oli esillä vuonna 2004 Arabian museossa ja galleriassa Helsingissä ja keskimmäinen osa Kadotettu dialogi Artborg 35:ssä Sipoon Nikkilässä vuonna 2005.

Dialogi menneen ja nykyisyyden välillä ollut vahvasti läsnä kummassakin sarjan edellisessä näyttelyssä ja näyttelypaikan historialla on ollut suuri vaikutus näyttelyn sisältöön. Kolmannen osan sijoittuminen juuri Aboa Vetus & Ars Novaan, ympäristöön, jossa historian ja nykyhetki kohtaavat monilla tasoilla, on erityisen merkittävää koko näyttelytrilogian kannalta. Paikkari on nostanut maan alta löytynyttä museototuutta osaksi teoksiaan, kertoen omaa totuuttaan menneistä vuosisadoista.

Suuri keskeneräinen kokoaa yhteen menneen, nykyisyyden ja tulevaisuudenkin myös Pekka Paikkarin tuotannossa. Paikkarin tematiikassa ja sarjan aiemmissa näyttelyissä toistuva aihe ruukku, esiintyy myös Ars Novassa. Ruukku sisältää vahvaa symboliikkaa jo itsessään; se on astia, kuori, ihmisen mieli. Vaikuttavan meditatiivisessa teoksessa Kylpy ruukut lepäävät betonialtaassa levollisen vesipinnan alla.

Nykyistä, uutta näyttelyssä puolestaan ovat läpi näyttelyn toistuvat murtuneet ja halkeilleet pinnat, Murtumapisteet. Murtumien kuvittamien keraamisten pintojen löytyminen on avannut taiteilijalle aivan uuden tien erilaisten kohtaamisten ja käännekohtien kuvaamiseen. Seinille ripustettavien, kehystettyjen Murtumapisteiden myötä keramiikkataiteilija astahtaa piirun verran maalauksen suuntaan. Pinnoista kenties maagisin on näyttelyn päättävä ja sen myös nimennyt Suuri keskeneräinen. Se on tilassa leijuva pyöreä murtumapinta, kiekko, joka pyörii loputtoman tuntuisesti akselinsa ympäri.

Suuri keskeneräinen avaa eteemme elämän murtumapisteitä; paikkoja tai hetkiä lähtemisen ja saapumisen rajalla, välitiloja, jotka merkitsevät muutosta.